Salaseuran teatteri: Eila, Rampe ja sulhanen Lepokodin kesäteatterissa

Totuuden kertominen vapauttaa

Salaseuran esitys viihdyttää ja herättää samalla ajatuksia. Vasemmalta Mika Eerola, Outi Korpisaari, Eero Pekkonen, Jenni Leinonen, Riina Suikkonen, Tino Leinonen, Jussi Saari, Elina Mäkinen, Marja-Liisa Niittynen ja Laura Parviainen.

Eila ja Rampe esiintyvät naapurihuvilan asukkaina, kun likan mahdollinen anoppi tulee kylään.

Outi Korpisaari säihkyy hienostelevana anoppikokelaana. Mika Eerola onnistuu onnellisuustutkijan roolissaan.

Eero Pekkosen roolihahmo puhuu vain ruotsia. Riina Suikkosen esittämä Monica taitaa ruotsin ja suomen.

Jussi Saari ja Marja-Liisa Niittynen esittävät hyvin luontevasti mökkeilevää eläkeläispariskuntaa.

Salaseuran teatteri on tälle kesälle työstänyt Lepokodin kesäteatterin lavalle näytelmän Eila, Rampe ja sulhanen. Tarinassa Eilan (Marja-Liisa Niittynen) ja Rampen (Jussi Saari) kolmikymppiseksi ehtinyt Marjaana-tytär, likka (Laura Parviainen), seurustelee onnellisuustutkija Pirkan (Mika Eerola) kanssa. Vanhemmat toivovat pariskunnan jo purjehtivan avioliiton satamaan tietämättä siitä, että nuorilla on itse asiassa meneillään paha kriisi suhteessaan.

–Olet allerginen minun puheelleni, Pirkka valittaa tyttöystävälleen paljastaen samalla pariskunnan välille revenneen kuilun syvyyden.

Hienostuneesti käyttäytyvä tyttären mahdollinen Kaarina-anoppi (Outi Korpisaari) tekee vaikutuksen tuikitavallisiin Eilaan ja Rampeen jo ensimmäisellä tapaamiskerralla. Kaarina saa pian kutsun Häijääseen Eilan ja Rampen mökille, jonka naapurissa seisoo komea, ruotsia puhuvan pariskunnan omistama huvila. Kaarina erehtyy luulemaan huvilaa Eilan ja Rampen paikaksi. Eila ja Rampe eivät tule korjanneeksi erehdystä tyttären onnen takia, mikä taas sotkee heidät yhä kiristävämpään valheiden verkkoon.

 

Naamiot putoavat

Hienon huvilan omistajiksi tekeytyneet Eila ja Rampe kytkevät valheisiinsa myös mökille vieraisille tulevat Eilan äidin (Elina Mäkinen) ja Sirkka-sisaren (Tino Leinonen). Huvilan oikeat omistajat Monica (Riina Suikkonen) ja Thomas (Eero Pekkonen) joutuvat hekin esiintymään eri henkilöinä kuin mitä he oikeasti ovat.

Valheiden kanssa eläminen osoittautuu lopulta niin pakahduttavaksi, ettei jäljelle jää muita vaihtoehtoja kuin kertoa vapauttava totuus kaikesta ja kaikista. Jopa Kaarina tuo luurangon esille omasta kaapistaan.

Kenenkään maailma ei kaadu totuuksien paljastuessa, vaan jokainen riittää omana itsenään. Vanhempien vaalima tyttären onni ei katoa, vaan se päinvastoin tulee esille, kun Marjaana katsoo silmät loistaen poikaystävänsä ulkokuoren alta esille tullutta uhoavaa macho-miestä.

 

Ylistystä mökkeilylle

Pirkka tutkii onnellisuutta, Kaarina ajattelee aineellisen omaisuuden tuovan mukanaan onnea. Kun tytär kysyy isältään, milloin tämä on onnellinen, niin Rampe vastaa olevansa tyytyväinen silloin, kun huussin pönttö on tyhjennetty ja puhtaat purut vaihdettu tilalle.

–Mutta pitääkö sen Eilan aina mennä huussiin heti, kun pönttö on taas paikallaan. Odottaisi edes vähän aikaa, Rampe tuskailee.

Rampe nauttii mökillä puuhailusta ja kesästä, mutta ei kuitenkaan uskalla täydesti ottaa onnea vastaan.

–Suomen suvi on niin lyhyt. Koko ajan saa pelätä, että se loppuu.

Marjaanan japanilainen ystävätär Hikaru (Jenni Leinonen) maalailee puheenvuoroissaan runollista ylistystä Suomen luonnolle ja mökkielämälle. Tämän ihanuuden näkeminen ja julkistaminen ulkopuolisen silmin saa Eilankin arvostamaan mökkeilyä entistä enemmän. Jopa Marjaana siirtää haaveilemansa Berliinin matkan sivuun ajatuksistaan.

–Haluan istua täällä järven rannalla, likka tunnustaa.

Tarvitaan jälleen ulkomaalainen, joka sanoo meille suomalaisille, miten ainutlaatuisia järvimaisemat ja sininen taivas ovat. Eila on suhtautunut Hikaruun aiemmin arvostelevasti kuten muihinkin tyttärensä ystäviin. Hikaruun tutustuminen muuttaa ennakkokäsityksiä ja Eila intoutuu jopa kehumaan japanilaisnaista tyttärelleen.

 

Sukupolvelta toiselle

Tytär on tietyllä tavalla aina tytär, jos oma äiti on elossa ja vaikka tytär itse olisi jo eläkkeellä. Äitikin taitaa olla aina äiti, vaikka tytär olisi jo kuusissakymmenissä. Siihen viitaten Eilan kumaraselkäinen, kepin kanssa kulkeva äiti tarkistaa tyttärensä pukeutumista ja moitti vyötärölle kertyneistä makkaroista. Tämä kohtaus valaisee, miksi Eila sanoo likalle T-paitojen istuvan huonosti pienirintaisilla naisilla. Mitenkähän likka arvioisi mahdollisen oman tyttärensä vartaloa? Vai pystyisikö hän tekemään tietoisen ratkaisun ja katkaisemaan sukupolvelta toiselle periytyneiden käytösmallien noudattamisen?

Suvun naiset lyövät välillä toisiaan kipeästi sanan säilällä. Eila rehvastelee tyttärellään ja miehellään Sirkka-sisarelle, joka on lapseton ja vailla puolisoa. Sirkka taas vastaa, ettei Eila osaa tehdä mitään ilman miestään.

Omalla tahollaan Rampe ajaa Pirkkaa sisälle sukuun ja ohjeistaa omilla, toimiviksi havaituilla käytöstavoillaan.

–Naiset eivät tykkää siitä, että miehet puhuvat liikaa.

Pirkka ottaa opiksi, toimii vähäpuheisesti ja pääsee uudelleen tyttöystävänsä suosioon. Äiti ja tytär osoittautuvat olevan siinä asiassa samanlaisia.

Rampen, Eilan ja sulhasen esityksistä on jäljellä vielä seitsemän.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?