Kesä tuo pihoihin ja puutarhoihin surisevia hyönteisiä, luikertelevia käärmeitä ja rapistelevia rottia… vaan mikä on kesän otuksista ällöttävin?
Sydän-Hämeen Lehti antoi otuksille ällöttävyyspisteet. Oletko sinä samaa mieltä?
Laji: Lehtokotilo
Tuntomerkit: Kuoren pohjaväri tumman- tai punertavanruskea, kuoressa on kellertäviä laikkuja. Kuoren väri voi eri yksilöillä vaihdella suuresti.
Esiintyvyys: Viihtyy lehtomaisissa ympäristöissä, jossa on runsas kasvillisuus. Lehtokotiloille kelpaavat esimerkiksi nokkoset, nauhukset, kuunliljat ja vihannekset. Ovat liikkeellä öisin.
Erityistä: Puutarhassa haitallinen. Torjunta onnistuu parhaiten keväällä, jolloin lehtokotilo ei ole vielä muninut. 
Muuta: Lehtokotiloita voi torjua laittamalla ne vesi-etikkaliemeen, mäntynestesaippuaan tai kiehuvaan veteen. Kuolleet lehtokotilot tulee haudata syvään kuoppaan, koska raadot houkuttelevat lisää lehtokotiloita. Myös rautapitoisia valmisteita tai voimakastuoksuista koivutislettä voi käyttää kotiloiden hävittämiseen.
Laji: Kyykäärme
Tuntomerkit: Paras tuntomerkki selän sahanteräkuvio, jonka pohjavärinä on harmaa, siniharmaa, ruskea tai punaruskea.
Esiintyvyys: Levinnyt lähes koko Suomeen pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Viihtyy aurinkoisilla, tuulettomilla paikoilla.
Erityistä: Käärmeenpurema vaatii aina lääkärissäkäynnin. Paras suoja käärmeenpuremia vastaan on kumisaapas. 
Muuta: Yksinkertaisin tapa pitää kyyt loitommalla on ajaa pihan heinikko lyhyeksi. Kyy on kuitenkin pohjimmiltaan arka eläin ja väistää yleensä ihmistä.
Laji: Punkki
Tuntomerkit: Puutiainen eli punkki, on hämähäkkieläimiin kuuluva pieni niveljalkainen. Kooltaan ne ovat hyvin pieniä, monet lajeista ovat mikroskooppisia.
Esiintyvyys: Yleinen koko Suomessa eteläisintä Lappia myöden. Viihtyy kosteilla ja metsäisillä alueilla, joissa on tiheä aluskasvillisuus. 
Erityistä: Levittävät borrelioosia ja puutiaisaivotulehdusta. Punkin purema voi olla huomaamaton, joten kesällä on syytä tarkistaa iltaisin, ettei punkki ole päässyt puremaan. Puutiaisaivotulehdukselta on mahdollista suojautua rokotteella.
Muuta: Punkkeja on eniten Etelä-Suomessa ja rannikkoalueilla. Punkit ovat viime vuosien leutojen talvien vuoksi yleistyneet myös muualla kuin niiden perinteisillä alueilla. Niillä on vähän luontaisia vihollisia, niiden leviämistä on rajoittanut lähinnä Suomen ankara ilmasto.
Laji: Hyttynen
Tuntomerkit: Lentäviä hyönteisiä, joilla on kaksi siipeä, väristinpari, solakka vartalo ja neljä pitkää jalkaa. Useimpien lajien naaraat imevät imukärsällään verta muista eläimistä.
Esiintyvyys: Yleinen koko Suomessa. Useimmat kotiympäristössä tavattavat hyttyset eivät lennä yli sadan metrin matkoja. 
Erityistä: Hyttyset etsivät uhrinsa hengityksen hiilidioksidin, ihon lämmön ja tuoksun perusteella.
Muuta: Myös hyttyset levittävät tauteja. Suomessa ne levittävät pogostantautia, jänisruttoa ja Kalifornian aivokuumetta.
Laji: Rotta
Tuntomerkit: Väriltään ruskea jyrsijä. Aikuinen rotta voi painaa jopa 600 grammaa. Häntä on paksu ja pitkä.
Esiintyvyys: Suomessa rotta on yleinen etelärannikolta aina Pohjanlahdelle saakka. Suomessa tavattuja lajeja ovat isorotta ja mustarotta, joista jälkimmäinen ei enää esiinny alueella vakituisesti.
Erityistä: Suosii maanläheisiä asuinpaikkoja, joissa voi kaivaa maanalaisia käytäviä. Välttää avoimia alueita ja liikkuu yleensä hämärän tultua. Poistuu pesästä ainoastaan hakiessaan ravintoa. 
Muuta: Hankkii elantonsa ihmisten hankkimista, kasvattamista ja varastoimista elintarvikkeista. Syö vain pienen osan elintarvikkeista/niiden raaka-aineista, mutta saastuttaa ulosteillaan huomattavasti suurempia määriä. Rotat voivat aiheuttaa vahinkoja rakenteille, kaapeleille, laitteille ja pakkauksille. Rotan hampaat kasvavat jatkuvasti, ja siksi ne jyrsivät jatkuvasti jotain.
Laji: Iilimato
Tuntomerkit: Verijuotikas eli iilimato kuuluu nivelmatoihin ja sen tummassa selässä on kuusi oranssia tai ruskeaa juovaa.
Esiintyvyys: Elää matalissa ja runsaskasvustoisissa makean veden lammissa. Hävisi useimmilta esiintymispaikoiltaan jo 1950-luvulla, koska lehmien rantalaidunnus on vähentynyt
Erityistä: On hävinnyt Suomesta lähes kokonaan lukuun ottamatta eteläisintä saaristoa. Uhanalainen ja erityisesti suojeltava laji. 
Muuta: Verijuotikkaan syljestä erittyy hirudiinia, joka muun muassa estää verta hyytymästä. Iilimatoja käytetäänkin terveydenhoidossa haavojen hoidossa.
Laji: Hämähäkki
Tuntomerkit: Kuuluvat hämähäkkieläimin. Erona kuusijalkaisiin hyönteisiin on se, että niillä on kahdeksan jalkaa.
Esiintyvyys: Suomessa on tavattu lähes 650 hämähäkkilajia. Myrkyllisin Suomessa luonnonvaraisena tavattava laji on vesihämähäkki, jonka purema vastaa ampiaisen pistoa.
Erityistä: Saalistaa hyönteisiä verkolla. Se kutoo verkon langasta, jonka se valmistaa takaruumiinsa rauhasten erittämästä nesteestä. Osa langasta on tahmeaa, ja saalis tarttuu siihen. Hämähäkki itse astelee rakentamiaan kulkusiltoja pitkin. Kulkusillat hämähäkki valmistaa langasta joka ei ole tahmeaa. 
Muuta: Hämähäkki kietoo saaliinsa rihmalla ja ruiskuttaa siihen myrkkyä, joka tappaa saaliin ja saa sen sisäosat muuttumaan nestemäiseen muotoon. Hämähäkki imee saaliinsa kuivaksi ja irrottaa jäänteet verkosta. Hämähäkki joutuu rakentamaan joka päivä uuden verkon.
Laji: Koppakuoriainen
Tuntomerkit: Hyönteislahko on niin suuri, ettei mikään yksi yksittäinen tuntomerkki riitä erottamaan kovakuoriaisia muista hyönteisistä. Aikuiset koppakuoriaiset ovat yleensä voimakkaan kitiinikuoren peittämiä. keskeinen, ryhmälle nimenkin antanut tunnusmerkki ovat etusiivet, jotka ovat täysikasvuisilla yksilöillä kehittyneet koviksi tai nahkamaisiksi peitinsiiviksi.
Esiintyvyys: Kovakuoriaisia tunnetaan maapallolta noin 350 000 lajia, mikä on noin 40 prosenttia hyönteislajeista. Niitä tavataan kaikkialla Suomessa.
Erityistä: Ravintona kasvi- tai eläinperäinen materiaali. Eräät kovakuoriaislajit ovat taloudellisesti merkityksellisiä kasvien ja elintarvikkeiden tuhoeläiminä, toisaalta monet petokuoriaiset ovat tärkeitä hyönteispopulaatioiden koon säätelijöitä. 
Muuta: Jotkin lajit ovat erikoistuneet syömään eläinten lantaa, toiset taas tuottavat valoa parittelukumppanin houkuttelemiseksi.
Laji: Ampiainen
Tuntomerkit: Ampiaisia on Suomessa monia lajeja. Yleistäen niillä on läpikuultavat siivet ja takaruumiissa poikkijuovat ja myrkkypistin.
Esiintyvyys: Yleinen koko Suomessa. 
Erityistä: Ampiaisista on puutarhalle hyötyä, sillä ne pyydystävät pihasta tuhohyönteisiä toukkien ravinnoksi. Ampiaisen pesä on yksivuotinen. Ampiaiskuningatar herää horroksesta keväällä ja lähtee hakemaan pesäpaikkaa. Sisätiloihin työläiset eksyvät varsinkin loppukesällä, jolloin niitä ei enää tarvita pesällä ruokkimassa toukkia. Työläiset ja koiraat kuolevat viimeistään lokakuussa.
Muuta: Ampiainen pistää vain uhattuna tai hätistettynä. Pistoskohdassa esiintyy polttavaa kipua ja turvotusta. Yksi pistos ei ole yleensä vaarallinen, ellei ole allerginen. Jos pistoja on useita, kannattaa seurata tilannetta. Pään alueelle osuvat useat pistot voivat olla vaarallisia.
