Vesikasvillisuuden määrä on lisääntynyt Kaakkois-Pälkäneellä sijaitsevalla Pitkäjärvellä erityisesti 2000-luvulla.
– Järvellä harvakseltaan vieraileva Tatu Turunen havaitsi kehityksen, joka päivittäin tilannetta seuraavalta jää helposti huomaamatta, Pälkäneen Pitkäjärven Kunnostusyhdistys ry:n puheenjohtaja Veikko Hoppula kertoo.
Kajaanissa ympäristöalalla työskentelevä Turunen puhui asiasta toistuvasti vanhemmilleen Kaija ja Johannes Turuselle, joiden kesämökki sijaistee Pitkäjärven rannalla.
Kaija Turunen tarttui toimeen ja kutsui rantakiinteistöjen omistajat kokoon Vuolijoen VPK:n talolle. Tatu Turunen puhui tilaisuudessa asiantuntijana. Tuloksena virisi keskustelu yhdistyksen perustamisesta. Samana syksynä Kunnostusyhdistys aloitti toimintansa.
Yhteistyötä osakaskunnan kanssa
Pitkäjärven vesialueita hallinnoivat Aitoon ja Laitikkalan osakaskunnat. Aitoon puolen osakaskunnan yhtenä tehtävänä on ollut kanavoida vesijättömaiden lunastuksista saatuja varoja vesistöjen hoitoon. Yhdistys katsoi, että Pitkäjärvelle suunnitellut niitot ovat juuri tarkoituksenmukaista varojen käyttöä.
– Saimme niittoprojektin käyntiin osakaskunnan ansiosta jo ensimmäisenä kesänä, Veikko Hoppula kiittelee.
Kunnostustöiden suunnitteluapua yhdistys on saanut muun muassa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistykseltä.
– Vesikasvillisuutta tulee poistaa suunnitellusti ja harkiten, ettei siinä tuhota kalojen kutu- ja suojapaikkoja, Hoppula tietää.
Vesikasvillisuuden niitossa on tärkeää saada niitetty kasvimassa pois vesistöstä. Massa tulee kompostoida niin, etteivät ravinteet pääse valumaan takaisin järveen. Työ ei ole ihan yksinkertaista ja Pitkäjärvellä päädyttiin muutamana kesänä ostamaan palvelua urakoitsijalta. Yhdistyksen varat eivät saaduista avustuksista huolimatta riittäneet koko järven tarpeisiin.
– Päädyimme lisäämään talkootyön määrää ja hankimme omaa kalustoa. Nyt kun niitto- ja haravalaitteisto on aina paikalla, saamme tehtyä työtä silloin, kun se meille sopii ja kelit ovat kohdillaan, Hoppula toteaa.
Katse valuma-alueeseen
Niitot ovat parantaneet Pitkäjärven virkistyskäyttömahdollisuuksia. Tatu Turusen lapsuudestaan kaipaamat tuulisten säiden isot aallot ovat palanneet järvelle.
Runsas vesikasvillisuuden kasvu kuitenkin jatkuu luontaisesti matalalla ja humuspitoisella järvellä.
– Niittäminen tulee jatkumaan, mutta tarvitsemme myös toimenpiteitä hillitsemään järven kuormitusta, Vexi Hoppula sanoo.
Kaksi vuotta sitten yhdistys tilasi Hämeen Ammattikorkeakoululta selvitystyön, jonka laati opinnäytetyönään ympäristösuunnittelijaksi opiskellut Riikka Tuuliainen.
Selvitystyön yhtenä suosituksena on vähentää järveen tulevan kuormituksesta hillitsemällä laskuojien veden virtausta. Näin hillitään maa-aineksen ja siihen sitoutuneiden ravinteiden kulkeutumista järveen.
– Järveä ympäröivä maaperä ja maastonmuodot ovat sellaisia, että maa-ainesta kulkeutuu helposti virtaavan veden mukana, Hoppula toteaa.
Pälkäneellä toimii kaksi järven suojeluyhdistystä
– Jotain tarvitsee tehdä, on paljon helpompi pitää järvi puhtaana kuin siivota jälkikäteen, Kukkian Suojeluyhdistys ry:n puheenjohtaja Hannu Uusikartano toteaa.
Pälkäneen Pitkäjärven Kunnostusyhdistys ry:n puheenjohtaja Veikko Hoppula nyökkää vieressä.
– Minä haluan pelastaa puhtaan luonnon jälkipolville. Huolestuttaa katsoa, miten monessa paikassa on käynyt, kun ei ole tehty mitään.
Pitkäjärvellä yhdistys perustettiin seitsemän vuotta sitten ja jäseninä on valtaosa järven rantakiinteistöjen omistajista, yhteensä 84 jäsentä.
Kukkialla suojeluyhdistyksellä on pidemmät perinteet ja enemmän jäseniä. Jäseniä on 150 eli vielä varsin rantakiinteistöjen määrään verrattuna. Uusikartanon mukaan joukko kuitenkin kasvaa jatkuvasti.
– Me olemme tällä hetkellä keskittyneet toiminnassamme Kukkianvirtaan ja sen kunnostuksen kunnostamiseen, hän sanoo.
Suojeluyhdistysten toimintaympäristöt ovat hyvin erilaiset. Karu ja kirkasvetinen Kukkia on iso järvi, jonka ranta-asukkaita puhuttaa paitsi lahtien rehevöityminen, erityisesti järven pinnankorkeuden vaihtelut.
– Meillä on mennyt paljon aikaa järjestäytymiseen ja joukkovoiman keruuseen. Nyt olemme saaneet toiminnan käyntiin ja kotisivut perustettua.
Kukkian Suojeluyhdistys ry on teettänyt myös järven laskuojien vedenlaadun kartoituksen, jonka toteutti Saloy Oy.
Pienempi Pitkäjärvi on luonnostaan humuspitoinen ja matala järvi, jossa vesikasvillisuus on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä.
– Yhdistyksen toiminta on lähentänyt rantakiinteistöjen omistajia ja tuonut yhteishenkeä. Olemme saaneet järven kuntoa kohenemaan, mikä on parantanut ihmisten viihtyvyyttä ja hyvinvointia, Hoppula kertoo.
Hoppula on syntynyt ja elänyt lapsuutensa Pitkäjärven rannalla. Kesäasukas hän on ollut jo yli 40 vuotta. Hänen lisäkseen Pitkäjärven kunnostukseen ja yhdistyksen tapahtumien järjestämisen osallistuu useita muitakin aktiiveja.
Uusikartano hankki perheineen kesäpaikan Kukkialta 80-luvun puolivälissä. Vetovoimatekijänä Pälkäneelle oli nimenomaan karu ja kirkasvetinen järvi.
– Tavoitteenani on, että Kukkia olisi jatkossakin sellainen järvi, siis muutenkin kuin esitteissä, hän sanoo.
Molemmat miehet tekevät työtä mökkijärviensä hyväksi talkoilla.
