Jukka Nousiainen: Vuoden ylistetyimmän levyn tekijä soittaa lauantaina Aitoossa

Jeesusteippirokkia lastauslaiturilla

Jukka Nousiainen soittaa lauantaina Anssin kaupan lastauslaiturilla.

Bändeillä on omat keinonsa nostattaa tunnelmaa hieman ennen kuin soittajat astuvat lavalle. Tai sitten voi tehdä niin kuin Jukka Nousiainen.

Mies kipuaa lavalle ja kippaa muovikassistaan sekaisen piuhavyyhdin, jonka hän on edelliskeikan päätteeksi sinne sullonut. Aikansa johtoja selviteltyään mies ryhtyy teippaamaan kitaraansa kasaan.

”Jeesusteipissä” jotenkin kiteytyy Nousiaisen asenne. Suurenmoista musiikkia voi tehdä, vaikkei ottaisi itseään liian vakavasti.

– En kauheasti välitä siitä, mikä olisi hyvän näköistä tai oikeaoppista. On oikeastaan aika tylsä katsoa esityksiä, jotka menevät juuri käsikirjoituksen mukaan. Pikemminkin toivon, että sattuisipa jotain odottamatonta, Nousiainen sanoo.

 

Ja mitä ne unelmat on? En haluu mitään suurta ensinkään

Jukka Nousiainen tulee olemaan listojen kärjessä, kun rocktoimittajat listaavat vuoden 2018 levyjä. Kolmas soololevy Ei enää kylmää eikä pimeää on kerännyt vielä edeltäjäänsäkin enemmän ylistystä. Levyn julkaisua juhlistetaan sunnuntaina Tampereen Onkiniemessä ja Vastavirta-klubilla kuultavilla keikoilla. Mutta sitä ennen mies poikkeaa Aitoossa.

– Uran kannalta olisi varmaan hyväksi soittaa isoilla festareilla. Mutta paljon mieluummin tulen kyläkaupalle. Koen sellaisen ympäristön paljon omemmaksi, sanoo Anssin kaupan lastauslaiturilla lauantaina kello 14 esiintyvä Jukka Nousiainen.

– Kyläkaupat ja -baarit tekevät tärkeää työtä pienten paikkakuntien hyväksi. On hienoa, että vielä löytyy ihmisiä, jotka jaksavat ajatella yhteisöä. Sellaisessa haluan olla mukana.

 

Jos kaikki kasvaa kaiken aikaa, kaikki lopulta räjähtää

Jukka Nousiainen teki vuoden ylistetyimpiin kuuluvan levyn. Sen julkaisua juhlitaan sunnuntaina Tampereella, mutta jo lauantaina mies nähdään Aitoossa.

”Ohitin sen aakkosravintelin. Ei sinne ollut mitään asiaa. Nurkalle kuseskelin ja jatkoin matkaa. Otin penkalta hyvän asennon. Katsoin ohitse kiitävää hulluutta. En mitään kyytejä keltään odottanut, enkä paluuta minnekään”, Nousiainen laulaa uudella levyllään.

Häntä hieman epäilytti, miten kuulijat ottavat vastaan jatkuvaa kasvua ja päätöntä nykymenoa kritisoivan teemalevyn.

– Kuvittelin, että olisin enemmän yksin visioideni kanssa.

Mutta moni muukin haaveilee hyppäävänsä pois oravanpyörästä – tai jaksaa laukata siinä paremmin, kun kuulee välillä Nousiaisen kaltaista totuuden torvea.

– Kamppailin levyä tehdessäni sen kanssa, osaanko käsitellä tällaisia asioita niin, että musiikki antaa, eikä vie voimaa. En julista lopullisia totuuksia, vaan omia havaintojani nykymenosta.

 

Nyt täält´ on kauhea poissa. Kaikki kukat saa kukkia rauhassa

Jukka Nousiainen elää kuten laulaa, sillä levynteon aikaan hän muutti maalle.

– Tampereelle on 40 kilometriä ja lähimpään taajamaan Sastamalaan 20 kilometriä.

Nousiainen ei ole varsinaisesti koskaan astunut nykymaailman oravanpyörään, mutta silti hän on huomannut, että maallemuutto on vaikuttanut elämään.

– En varmaan saisi mistään oikeita töitä, mutta onneksi pystyn elättämään itseni soittamalla. Sitäkin pyrin tekemään ennemmin vähän kuin uuvuttamaan itseni. Tämä on myös levyn yksi viesti: ei tarvitse yrittää voimiaan enempää.

Jukka Nousiainen kuului puolitoista vuotta sitten puretun Tampereen Keltaisen talon kantaviin voimiin. Epämuodollinen yhteisö järjesti valtavasti tapahtumia, ja Nousiainenkin keikkaili niin paljon, että musiikin teko alkoi kärsiä.

– Nyt keikkailen paljon harvemmin. Pystyn keskittymään tekemiseen paljon paremmin, kun ei ole koko ajan ympärillä hulinaa ja pakko lähteä jonnekin.

Aikaa jää taiteen tekemiseen, mutta myös luonnossa touhuamiseen.

– Ihmisten kanssa olemisesta on tullut entistä merkittävämpää, kun kavereita näkee harvemmin, Nousiainen sanoo.

 

Työpaikkani Jukan tehdas on ja tämä kuuluu päiväohjelmaan

Mikko Siltanen (vasemmalla) ja Jukka Nousiainen Räjäyttäjien kanssa Klubin lavalla.

Kesän aikana Jukka Nousiainen on keskittynyt loppuvuodesta ilmestyvään Räjäyttäjien viidenteen levyyn. Odotukset ovat korkealla. Keikoilla kuullussa Uusi vesimiehen aika -kappaleessa on ilmiselvää hittiainesta. Jylhä järkäle on basisti Mikko Siltasen käsialaa.

Räjäyttäjien ekalevyt olivat pääasiassa Nousiaisen käsialaa, mutta nyt biisejä syntyy kaikilta jäseniltä. Eikä bändi enää vaivaa päätään sillä, sopivatko ne Räjäyttäjien tyyliin.

– Meillä oli kauhurocklevy ja elektroninen levy, mutta nyt kaikki on vain musaa, Jukka Nousiainen sanoo.

Keikoilla rumpalin englanninkielistä kaahausta voi seurata tarttuva iskelmärock.

– Olemme onnistuneet räjäyttämään myös itsemme ja omat rajoitteemme. Ainoastaan henkilökohtaisimmat jutut säästän soololevyille.

 

Ihan sama mitä teet, kunhan teet mitä määrätään

Jukka Nousiainen tekee, eikä mieti, miltä sen pitäisi näyttää.

Kun sahalahtelainen Anssi Kasitonni oli saanut Suomen suurimman taidepalkinnon Ars Fennican, Helsingin Sanomat kuvaili häntä sahalahtelaisaskartelijaksi. Jukka Nousiainen on samanlainen hahmo musiikin saralla.

– Voin hyväksyä vertailun, jos sillä tarkoitetaan sellaista tekemisen meininkiä ja iloa, joka meitä ehkä yhdistää, Jukka Nousiainen sanoo.

Hän on tarttunut siveltimeen yhtä vapautuneella otteella kuin kitaraankin. Vielä tämän viikon Sastamalan pääkirjastossa esillä oleva näyttely esittelee Nousiaisen akryyli- ja vesivärimaalauksia.

– Olen vasta pikkuhiljaa löytämässä omaa juttuani maalaamisessa. Alku on ollut samanlaista haparointia kuin musiikin tekemisessäkin aikanaan. Mutta minusta kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa luovien asioiden parissa. Minua esimerkiksi kiehtoisivat veistoshommat.

Nousiaisen mielestä taiteilijuus ei ole mikään ihmeellinen asia.

– Kysehän on siitä, että harjoittaa jotain taitoa. Löysin esimerkiksi juuri liiteristä savustuspöntön, ja ajattelin opetella savustamaan. Luultavasti ensimmäiset kalat kärähtävät. Mutta prosessi itsessään on tärkeämpi kuin se lopputulos.

Samoin Nousiainen ajattelee taiteen tekemisestä: lopputulos on vain yksi osa prosessista. Hänen on esimerkiksi vaikea antaa teoksilleen nimiä, koska ne ohjaavat katsojan tai kuulijan tulkintaa.

– Biisien nimi napataan usein kertosäkeen alusta. Mutta niihin sisältyy paljon muutakin, enkä haluaisi rajoittua vain yhteen mielikuvaan.

 

Väliotsikot on Jukka Nousiaisen uudelta Ei enää kylmää eikä pimeää -levyltä

 

 

Maksuton lauantaipiknik

Anssin kaupan lastauslaituri osoittautui metkaksi keikkalavaksi kyläkaupan keväisillä yksivuotissynttäreillä.

– Ajattelin, että olisi hienoa järjestää lisääkin lastauslaiturikeikkoja, kun löytyisi itseä kiinnostava artisti, jolla olisi jotain sanottavaa, Anssi Kukkonen sanoo.

Kyläkauppias pisti Jukka Nousiaiselle viestiä heti uudesta levystä luettuaan. Artisti innostui ”katusoitosta” kyläkaupan pihassa. Maksuton lastauslaiturikeikka kuullaan lauantaina kello 14.

– Jos tällaiset toimivat, niin ilman muuta lisää viritellään viimeistään ensi kesäksi, Kukkonen lupaa.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?