Mummon murinat

Jätehuoltomietintöjä

Me vanhat ihmiset haluamme olla lainkuuliaisia ja noudattaa annettuja ohjeita. Kunhan vain aina tajuaisi, mitä mikäkin tarkoittaa. Niin kuin tuossa jätteiden lajittelussa. Kotipihan roskikset vielä ymmärtää, mutta Luopioisten Seuratalon tontilla olevat isot säiliöt aiheuttavat joskus mietiskelyä. Vaikka 1990-luvulla tuli suoritetuksi jätenomin pikakurssi, niin silti tuntee itsensä tyhmäksi. Olisiko syynä se, että ruokapakkaukset ovat monimuotoistuneet tällä vuosisadalla? Esimerkiksi maitopurkkeihin on tullut muoviset korkit ja korkinkannat. Että menevätkö ne kokonaan kartonkikeräykseen, vai pitääkö repiä osa irti ja heittää sekajätteeseen? Ohjeessa sanotaan ainakin se, että alumiinivuoratut tölkit kelpaavat.

Pitkän elämän aikana on ehtinyt kokea monenlaista jätteenkäsittelyä. Sodan jälkeen maanviljelyskodissa ongelma oli mitätön. Esimerkiksi maito vain kaadettiin lypsyämpäristä tonkkaan jäähtymään ja sitten kotikäyttöastioihin. Sama homma, jos lehmätön naapuri saapui maidonhakuun. Kaupassakin taisi olla oma kannu mukana. Milläs vuosikymmenellä tulivat ne litran muovipussit, jotka tuppasivat kauppakassissa vuotaa?

Maalaiskodissa liha kulki teurastajan käynnin jälkeen pöytään ilman muovisia tyhjiöpakkauksia. Kanamunat siirtyivät vaivatta pihan yli. Munakennoja ei tunnettu kaupassakaan. Paperipussiinko pakattiin? Eikä ollut päiväyksiä kuten nyt. Paperinkeräystä ei mummon nuoruudessa tunnettu. Niin maakuntalehti Ilkka kuin Maaseudun Tulevaisuuskin tulivat käytetyksi puuseessa viimeistä sivua myöten. Tulensytykkeenä olivat myös tarpeen. Joskus jopa seinien tapetoinnissa.

Biojätelajittelu on tätä aikaa. Sen me vanhatkin osaamme, vaikka nuoruudessamme asia ratkaistiin syöttämällä ruokajämät eläimille tai heittämällä ne kompostoitumaan tunkioon. On hienoa, että nykyään on kaikenlaista huoltoa: pullot, vaatteet, lääkkeet ynnä muut kerätään pois kuleksimasta. Ja joka talolla on omat roskikset. Joskus vain ovat täynnä, kannet auki. Ja linnut levittämässä jätettä pitkin mäkiä. Luopioisten Kerrostalo (se ainoa siis) on malliesimerkki. Katos tekisi hyvää.

Joku tässä toi äskettäin julki sellaisen toiveen, että kansainvälistyvässä Sydän-Hämeessä voitaisiin laittaa lyhyet englanninkieliset ohjeet ainakin paperinkeruulaatikoihin. Nykyään kun monessa asumisyhteisössä niihin tuodaan pahvilaatikoita. Me vakituisemmat erottelemme myös kirjoista kannet pois. Vain sivut menevät lehtien, mainosjulisteitten ja vanhojen asiapapereittenkin matkaan. ( No arkaluonteisimmat tuhotaan.)

Mymmeli

P.S. Jotain hyötyä vanhojen papereitten perkaamisesta. Mummo pyytää anteeksi virhettä 27.6. lehdessä. Myös Pälkäneellä on ollut iät ajat Kansallis-Osake-Pankki. Löytyi vanha vekselikuitti, josta asia palasi mieleen.

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>