”Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan mikä tulee suusta ulos, se saastuttaa ihmisen. Ettekö käsitä, että kaikki se, mikä menee suusta sisään, menee vatsaan, ja se ulostetaan? Mutta se, mikä tulee suusta ulos, lähtee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.” (Matt. 15: 11,17,18.)
Mikko Kiio kirjoitti Sydärissä 27.6. otsikolla ”Ulosteet karkailevat” ja kyseli löytyisikö lukijoilta ”kelpo konsteja” tällaisten törkysanojen siistimiseksi kielenkäytöstä. Ennen vanhaan sanottiin lapsille, että ”pestään suu saippualla” jos erehtyy puhumaan rumia sanoja. Liekö siitäkään uhkauksesta ollut pitkä aikaista apua.
Ainoa asia, joka todella puhdistaa ihmisen suun ja sydämen on Jumalan sana, jota sanaa verrataan veteen. Kerron oman kokemukseni tästä asiasta.
Muistan lapsena ollessani, kun äitini neuvoi minua juuri Jumalan sanalla. (Jaak. 3: 9,10.) ”Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla veljeni (siskoni myöskin).
Koko kouluaikani ajan tämä Sana varjeli minua niin, ettei minun edes tehnyt mieli kokeilla käyttää kyseisiä sanoja. Muistan silloin eräs koulutoverini erään kerran tokaisikin, että; ”sinä olisit Asta paljon kivampi, kun sinäkin kirroisit”.
Tämä sama Sana varjeli minua myöskin nuoruudessani sen ajan, jolloin olin kulkeutunut ”sivuraiteelle”, sivuun elävästä uskosta Jeesukseen. Senkin ajan jakson aikana eivät kirosanat suuhuni sopineet, eikä sen koommin tähän päivään mennessä.
Eli tepsii, kokeiltu on. Nostetaan Jumalan sanan kunnioitus kohdalleen. Ja opetetaan myöskin lapsillemme; (5 Moos. 6: 6,7). ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, olkoot sinun sydämelläsi. Teroita niitä lapsillesi ja puhu niistä kotona ollessasi ja tiellä kulkiessasi, makuulle käydessäsi ja ylös noustessasi”.
Asta Metsomäki
