Leena Tuominen-Saarelan mieltymys käsillä tekemiseen on vetänyt hänet kutomaan kangaspuilla, maalaamaan tauluja ja muotoilemaan veistoksia. Käsistään taitava moniosaaja on valmistanut muiden muassa Pälkäne-ryijyn ja itselleen Pälkäneen kansallispuvun, mikä osoittaa, ettei hän kaihda haasteellisempiinkaan töihin tarttumista.
–Kansallispuvun liivi on teetetty ja myssyn pitsi on ostettu valmiina. Hamekankaan olen kutonut itse, hän kertoo kolmisenkymmentä vuotta sitten ompelemastaan puvusta.
Ryijy ja kansallispuku olivat näytteillä Sappeen kylätalolla viime viikonloppuna. Niiden lisäksi kävijöiden ihasteltavina oli monipuolinen kattaus kudonnaistöitä pyyhkeistä pöytäliinoihin ja huiveihin. Öljyvärimaalaukset olivat kertomassa eläkepäivien uudesta aluevaltauksesta.
Jos kädentaitajan pitää arvottaa, mitkä työt ovat hänelle kaikkein tärkeimpiä ja rakkaimpia, niin vastaus on selkeän varma.
–Veistostyöt. Ne ovat ominta itseäni, hän tunnustaa.
Käytössä ja paikoillaan
Leena Tuominen-Saarelan käsityöt eivät juuri päädy pölyttymään kaappien ja varastojen perukoille. Kansallispuvussa, jonka kaksinkertaisessa hameosassa hän nauraa näyttävänsä melkoiselta matamilta, hän edustaa sopivan tilaisuuden tullen. Ryijy on komistanut vapaa-ajanasuntoa Holjassa.
–Tämä parisängyn peite on meillä jatkuvasti käytössä, hän sanoo Sappeessa näytteillä olleesta virkkuutyöstä.
Leivinliina, kansakouluajoilta säilynyt ja matkassa koko elämän kulkenut käsityö on sekin palvellut keittiötöissä. Ensimmäinen veistostyö, Invalidiksi nimetty ihmishahmo, pitää paikkaa uunin päällä vapaa-ajanasunnolla Holjassa. Sen sijaan aivan kaikille tauluille ei ole vielä löytynyt omia paikkoja.
–Taidetta olen lahjoittanut äidille ja sisarelle.
Muistoja elämän varrelta
Yksittäisiin käsitöihin kytkeytyy palasia Leena Tuominen-Saarelan elämänhistoriaa. Leivinliina muistuttaa kansakoulun ensimmäisistä vuosista ja parisängyn peite opiskeluajan kesätöistä Ruotsissa.
Invalidi-veistos palauttaa mieleen kansalaisopistomuiston kahdenkymmenen vuoden takaa.
–Jos saviveistoksen sisään jää ilmaa, niin työ menee helposti rikki uunin kuumuudessa. Minä melkein itkin, kun tämän ihmishahmon päälaki murtui poltossa. Onneksi se saatiin korjattua, niin ettei jälkeä juuri huomaa.
Öljyväreillä Tuominen-Saarela on ikuistanut näkymän nyt jo puretusta kotitalostaan Kukkolassa. Pälkäneläiset juuret näkyvät myös hänen itse suunnittelemassaan Kukkola-mitalissa, jonka toiselle puolelle kädentaitaja on kaivertanut kukon hahmon ja toiselle puolelle ABC-kirjaimet. Kiekko on kirjasinmetallista valettu.
