Haltian kylän perinteistä kyläjuhlaa eli Haltiapäiviä vietettiin jälleen Torpalla lauantaina 7.7. kauniissa ja lämpimässä kesäillassa. Tämänvuotisilla juhlilla oli paljon yleisöä ja paljon ohjelmaa, pääasiassa musiikkiesityksiä, mutta mukaan mahtui tietenkin myös juhlapuhe ja uutuutena pieni tarinateatterituokio. Juhlan juonsivat pirteästi ja luontevasti nuoret naiset Anni Hakala ja Eveliina Virtanen.
Juhlan aloitti Suvivalssilla illan tanssibändi eli Esko Lehtosen orkesteri. Yhdessä lauletun Hämäläisten laulun jälkeen muistettiin perinteiseen tapaan hiljaisella hetkellä vuoden aikana kuolleita kyläläisiä ja mökkiläisiä. Hiljaisen hetken jälkeen Mikko Kaipainen soitti viulullaan Konsta Jylhän aina yhtä koskettavan kappaleen Vaiennut viulu.
Kevyempiin tunnelmiin siirryttiin, kun Pauliina Jaakkola ja Jaana Körhämö pyrähtivät paikalle ajanmukaisessa lookissaan, kellohameineen kaikkineen, esittämään kaksi viisikymmentäluvun iskelmää, Pojat ja Kellä kulta.
Juhlapuheen piti tällä kertaa Kai Huovinmaa (entinen Kullberg), joka muisteli muun muassa kouluaikojaan Haltialla. Hän on aloittanut kansakoulun 60-luvun alussa ja kertoi, miten hyvin muistaa nimenomaan koulumatkat. – Monen kilometrin kävelymatkalla pieni poika ehti tutkia ja oppia vaikka mitä, hän sanoi. Huovinmaa muisteli puheessaan myös kouluneuvos Aarre Kailanpäätä, jonka juuret olivat Haltian seudulla, Hirvijärvellä. Hän ihaili Kailanpäätä, joka lahjakkaana poikana eteni pitkälle, vaikka köyhistä oloista kotoisin olikin. Omalla urallaan Huovinmaa on muun muassa ollut Suomalaisuuden Liiton pääsihteeri, ja hän kertoi tavanneensa henkilökohtaisesti jopa presidentti Urho Kekkosen. – Presidentti Kekkonen on siis saanut kätellä minua, hän totesi. Toistakin presidenttiä, Mauno Koivistoa, Huovinmaa on kätellyt. – Koiviston kädenpuristus oli hyvin hellä, vaikka käsi lapion kokoinen olikin, hän sanoi.
Puheen jälkeen Päivi Kosonen ja Eveliina Virtanen esittivät kaksi laulua, Katriina Honkasen Silta ja Hectorin Nostalgia. Äiti ja tytär molemmat lauloivat ja Eveliina säesti laulua kanteleella, jonka kaunis ääni hienosti sopiikin Torpan rauhaisaan, menneen maailman tunnelmaan.
Uusi ohjelmanumero oli tänä vuonna tarinateatterituokio. Tarinateatteri perustuu yleisön kertomiin ajatuksiin, tunteisiin ja tarinoihin, joiden pohjalta tarinateatteriryhmä tekee pieniä esityksiä. Nyt Anneli Kokko-Haavisto luki ensin kirjoittamansa runon Ihmisyydestä. Sen jälkeen Paula Syväpää kyseli, minkälaisia tunteita ja ajatuksia runo yleisössä herätti, minkä jälkeen hän yhdessä Teija Karin ja Mikko Kaipaisen kanssa esitti näitä ajatuksia muun muassa liikkuvana patsaana ja lauluna. Tarinateatteri on siis rantautunut Haltialle, hyvällä menestyksellä.
Runoja esitti tänä vuonna Helena Saarinen, joka lausui osia Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta sekä Reino Helismaan Etana asialla -runon hienosti rapiksi sovitettuna.
Raija Vaaleri puolestaan vei haltiapäiväläiset hetkeksi lättähattujen vanhainkotiin, jossa musiikillisesti keskustelivat ainakin Elvis Presley ja Irwin Goodman.
Illan kohokohta oli jälleen 93-vuotiaan Ernesti Rantasen edelleen vahvalla äänellään tulkitsema Tuhlaajapoika-laulu. Hän epäili, että esitti sen nyt Haltialla viimeistä kertaa ja toivoi, että Eveliina Virtanen opettelee soittamaan laulun kanteleella ja valitsee sille uuden solistin, jonka pitää olla haltialainen. Eveliina lupasi toiveen toteuttaa.
Juhla päättyi yhdessä laulettuun Kukkiavalssiin, ja sen jälkeen yleisö siirtyi ulos, jossa tarjolla oli kahvia, munkkeja, makkaraa, juomia, muutamia pelejä ja paljon hyvää juttuseuraa. Sisällä aloitettiin tanssi, ja tanssia saikin pitkälle yöhön. Kotiin kuljettiin iloisin mielin mukana iso pussillinen mukavia muistoja.
