Järvien ja harjujen kauneudelle sokeutuu helposti, kun elää aina niiden äärellä.
– Toivottavasti sikäläiset ihmiset ymmärtäisivät arvostaa, miten satumaista aluetta Pälkäneen ja Kangasalan seutu on, Johanna Pitkänen sanoo.
Paremmin taitelijanimellä Yona tunnettu laulaja on saanut tutustua seutuun miehen kesämökin ansiosta.
– Olimme tavanneet Matin kanssa studiossa kerran ohimennen. Seuraavan kerran näimme Pälkäneen linja-autoasemalla. Matti tuli hakemaan minut bussilta mökille Raikkuun, Yona muistelee.
Pälkäneen ja Raikun väliset maisemat ja tuoksut saivat ylimääräistä tunnelatausta silloisista muistoista.
– Katsoin Mattia, ja minulla tuli outo tunne, että tämä taitaakin olla spesiaalimpi tapaus.
Muun muassa Samuli Edelmanin, Palefacen ja Asan bändeissä viulua, mandoliinia ja pedal steel -kitaraa soittava Matti Pitkänen on viettänyt kesiään Raikun maisemissa lapsesta alkaen. Kesäpaikasta tuli nopeasti tärkeä myös Yonalle.
– Meille on tärkeää, että se on helppojen kulkuyhteyksien päässä, sillä molempien arki on kiireistä. Nytkin näemme Raikussa niin, että kumpikin tulee eri suunnista omilta keikoiltaan keskellä yötä. Mutta sitten on pari päivää yhteistä aikaa.
Telttaretkiä minisaariin
– Luovia ajatuksia ei synny, jos ei pääse välillä kunnolla lepäämään. Raikun mökki on hyvä paikka nollata. Sielu lepää, kun tuijottelee laiturilla maisemia, Yona sanoo.
Mökkilaiturilla syntyy myös musiikkia.
– Muun muassa Niitty ja taivas on syntynyt Raikun inspiroimana. Se on juhannusbiisi, joka on täynnä vertauskuvia rakkaudesta ja toisensa löytävistä ihmisistä, jotka ovat toistensa vastakohtia kuin yö ja päivä.
Ahkerasti some-päivityksiä tekevä Yona jakaa toisinaan myös välähdyksiä mökkimaisemistaan Instagramissa.
– Toivon kovasti, että ehtisimme tänä kesänä olla mahdollisimman paljon Raikussa. Välillä poikkeamme munkilla Vehoniemen automuseolla ja kiipeämme ihanaan näkötorniin, jossa koilotan tuulessa ’Kesäpäivä Kangasalaa’ kuin oopperalaulaja. Toisinaan teemme telttaretkiä mökittömiin minisaariin, Yona kertoo.
Hän ei muista viime kesää jatkuvista sateista ja myrskyistä, vaan lumoavista hetkistä mökillä. Yksi upeimmista kokemuksista oli juhannus.
– Raikussa on pieni uimaranta, johon kyläläiset kokoavat kokon ja pientä ohjelmaa. Jatkoimme sieltä veneellä Kisarantaan tanssimaan ja yöllä takaisin. Putputtelimme hissukseen järvenselän poikki ja mies uisteli matkalla, Yona muistelee idyllistä juhannusyötä.
Lavatansseja harrastava Yona käy ystäviensä kanssa tanssimassa eteläisen Suomen lavoilla.
– Kangasalan Kisaranta on tosi hyvä tanssipaikka, hän kehuu mökkilavaa.
Myllyrock vain tapahtuu
Yona hurmasi viime kesänä kuulijoita Suomen sympaattisimmilla festareilla Saarikylien Myllyrockissa.
– Heinäkuun viimeinen sunnuntai on ainakin vielä vapaa, joten ei tiedä, vaikka pääsisimme tänäkin vuonna sinne.
Hän ei ryhdy arvuuttelemaan, olisiko liikkeellä artistina vai kuulijana.
– Myllyrock on kuin elävä organismi. Se vain tapahtuu, Yona kuvaa kyläfestarin rakentumista.
– Heikki Salo kysyy, että jos satutte olemaan seudulla, niin voisitte tulla soittamaan. Kaikki hoituu oravannahkakaupalla: soittajille on tarjolla korvaukseksi mökkiviikonloppuja ja muita vastaavia vaihtoehtoja. Ja kyllähän se on sillä tavalla, että silloin ei kieltäydytä, kun Heikki Salo kysyy.
Tämänvuotisen Myllyrockin esiintyjistä on tietoa jo poikkeuksellisen varhain, sillä jo pari kuukautta ennen tapahtumaa varmistui, että ainakin Salon oma uudelleen aktivoitunut yhtye Miljoonasade soittaa Haaviston aittaan tehdyllä lavalla.
Monipuolinen musiikin rakastaja
Maaliskuussa julkaistu Ghetto tarjoaa ensimaistiaisia Yonan syksyllä ilmestyvältä uudelta albumilta.
– Siitä tulee ehkä entistä popimpi levy.
Muutamilla uuden levyn kappaleilla on käytetty tehokeinona rokkipoliisien tuomitsemaa autotunea.
– Efekti sopi joihinkin biiseihin. Minusta siinä ei ole mitään pahaa. Ihmisääntä voi muokata ihan samalla tavalla kuin kitaristi polkee pedaalia.
Yona sanoo olevansa todella monipuolinen musiikin rakastaja.
– Mutta ei se tarkoita, että tykkäisin kaikesta, vaan osaan myös vihata täysillä. Esimerkiksi iskelmä on minulle rakasta, mutta on myös paljon sellaista iskelmää, josta en pidä.
Yona on myös itse tehnyt monenlaista musiikkia jazzista reggaen, räpin ja tangon kautta poppiin.
– En kuvittele olevani mikään kaikkien tyylien mestari, mutta olen tarttunut monenlaisiin vaikutteisiin. Joku saattaa ajatella, että vaihdan joka levyn jälkeen uuteen tyyliin, kun tein välissä räp- ja tangolevyt.
Viisi vuotta sitten Seinäjoella tangoprinsessaksi kruunattu Yona vieraili talvella Tango Alakulo -musiikkiteatterin solistina. Yhteistyö Sinfonia Lahden kanssa jätti nälkää.
– Koen, että sielunmaisemani on massiivisen suuri, merimäinen. Suuren sinfoniaorkesterin soundi resonoi sen kanssa. Haluaisin vielä tehdä suuren orkesterin kanssa keikkoja, mahdollisesti levynkin.
Huippumuusikoita ja -tyyppejä
Yonan muusikkoura alkoi ison orkesterin kanssa.
– Kuulin lukioikäisenä, että Jyväskylässä on jazz-baari, jossa alaikäisetkin pääsevät jammailemaan, jos heillä on vanhempien lupalappu. Nousin yksin junaan ja matkustin kaupunkiin, josta en tuntenut ketään. Olin tehnyt musiikkilukiolla demolevyn, jota myin matkalla ravintolavaunussa. Yhden levyistä sattui ostamaan jazzrumpalin isä, joka antoi sen pojalleen.
Yona tutustui jameissa rumpaliin ja Jyväskylän muihin jazzmuusikoihin. Hän innostui meiningistä sen verran palavasti, että musiikkilukio sai jäädä. Jyväskylän konservatoriolla jazzia opiskellut laulaja hoiti myös lukio-opintoja etänä.
– Selvitin lukion rimaa hipoen. Rehtori kehotti keskittymään muusikon uraan ja tekemään siitä ammatin. Se oli helppo luvata. Välillä olen miettinyt, mitä muuta voisin tehdä. Se on tuntunut vaikealta ajatukselta. Parempi tehdä musiikkia intohimolla ja niin hyvin, että se kantaa.
Jyväskylän jazzpiireistä tarttui mukaan muun muassa pianisti Antti Kujanpää, joka soittaa edelleen Yonan bändissä.
– Minulla on ollut onni, sillä bändin soittajat ovat paitsi huippumuusikkoja, myös ihmisenä mahtityyppejä. Muusikon työssä paineet ovat kovia ja päivät hirvittävän pitkiä. Sitä ei jaksa, jos ilmapiiri on huono. Siksi ei riitä, että osaa soittaa, vaan on myös jaksettava katsoa toistemme naamaa tien päällä.
Yona teki keväällä konserttisalikiertueen 12-henkisen Liikkuvat pilvet -kokoonpanon kanssa. Toisaalta hän keikkailee myös duona kitaristi ”Leissin” eli Nicolas Rehnin kanssa.
Myös levynteossa bändi on tiiviisti mukana.
– Toimin itse vastaavana tuottajana, ja siksi määrään despoottina lopulliset ratkaisut. Mutta bändissä on maan parhaita, tyylitajuisia soittajia. Olisi aika typerää, jos en kuuntelisi heitä. Kyllä basisti yleensä paremmin tietää, mikä bassolinja toimii biisissä parhaiten.
Tänä kesänä Yona tekee levyn viimeistelyn ohessa jonkin verran festarikeikkoja. Klubikiertueelle hän lähtee keväällä, kun uusi levy on ulkona.
– Keikat ovat palkinto pitkästä puurtamisesta: pääsee vihdoin tekemään sitä, missä ollaan oikeasti hyviä ja mitä osataan. Muusikkona joutuu tekemään myös paljon sellaisia asioita, joissa ei ole parhaimmillaan. Tähän kuuluu paljon ihan toimistotyötä ja palavereissa istumista, mutta yleisö näkee vain keikat. Siksi voi näyttää, että työ on vain kivaa soittamista ja hauskanpitoa.
