Eläinsuojeluneuvoja Kimmo Niemi vastaa päivittäin noin viiteen eläinsuojelullisiin asioihin liittyvään kyselyyn. Usein kyselyt ovat sellaisia, joihin löytyy heti vastaus.
– Esimerkiksi nyt helteillä olen vastaillut paljon eläinten nesteytykseen ja ulkoiluun liittyviin kysymyksiin, Luopioisten Holjassa noin kolmasosan vuodesta viettävä Niemi kertoo.
Toinen ääripää ovat tilanteet, joissa eläinsuojeluneuvoja joutuu pohtimaan, uskaltaako lähteä eläinsuojelukohteeseen lainkaan itsekseen.
– Joskus – onneksi aika harvoin – on viisaampaa soittaa poliisille ja antaa näiden tehdä tilannearvio, Niemi lisää.
Niemi aloitti kesäkuun alussa Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton eläinsuojeluneuvojana. Vaikka hän asuu vakituisesti Helsingissä, hän viettää paljon aikaa myös kakkosasunnollaan Holjassa. Miehen päätyö on luonteeltaan sellaista, että hän voi tehdä sitä yhtä hyvin etänä Luopioisista käsin kuin vakituiselta asunnoltaan Helsingistä.
– Työmäärästä johtuen toimin ensisijaisesti Helsingissä, mutta yhtä lailla toimin Pälkäneen, Kangasalan, Tampereen ja Valkeakosken alueilla. Työskentelen yhteistyössä sekä Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen, Valkeakosken eläinsuojeluyhdistyksen ja valvontaeläinlääkärien sekä muiden eläinsuojelusta vastaavien viranomaisten kanssa, Niemi mainitsee.
Työparinaan Niemellä on Sydän-Hämeessä toinen pälkäneläinen eläinsuojeluneuvoja, Hanna Al-Saedi. Al-Saedi keskittyy edelleen luonnonvaraisiin eläimiin kun taas Niemen osaaminen on lähinnä tuotanto- ja seura- sekä harraste-eläimissä.
– Jaamme vastuut toki aina tarpeen ja tilanteen mukaan, Niemi jatkaa.
Monipuolinen työnkuva
Suomen eläinsuojeluyhdistyksellä on yhteensä noin 80 eläinsuojeluneuvojaa ympäri Suomen. Eläinsuojeluneuvojiin voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä, mikäli jokin askarruttaa eläinten hyvinvoinnissa. Heille voi tehdä myös ilmoituksen loukkaantuneista luonnonvaraisista eläimistä tai vaikkapa lemmikkieläimen heitteillejätöstä.
– Viime aikoina monille on tullut ilmoituksia esimerkiksi lokin- ja harakanpoikasista, joita on näkynyt nurmikolla. Samoin olemme käyneet noukkimassa talteen hylättyjä kissanpentuja ja auttamassa sorsapoikueen pois keskeltä teiden risteystä, Niemi kertoo.
Eläimet ovat olleet Niemelle tärkeitä aina. Hän on kasvanut yhdessä kotinsa lemmikkieläinten kanssa, ja jo pikkupoikana hän rahtasi kotiin löytämänsä rastaanpoikaset ja rotanpoikaset, joita ulkoa löysi.
– Seikka, josta äitini oli hieman kauhuissaan, Niemi naurahtaa.
Eläinrakkaus on vuosien varrella muuttanut hieman muotoaan, ja tärkeäksi ovat nousseet erityisesti eläinsuojelulliset asiat.
– Eläimet kun eivät osaa valittaa, niin tarvitaan ihmisiä, jotka heidän tarpeistaan huolehtivat, Niemi määrittelee.
Työ sisältää paljon muutakin kuin ihmisten neuvomista ja eläinsuojeluilmoitusten vastaanottamista. Niemi kertoo tekevänsä paljon myös ennaltaehkäisevää työtä: hän esimerkiksi pitää luentoja kouluissa ja koulutuksia erilaisille viranomaistahoille. Myös messukäynnit kuuluvat työnkuvaan.
Ennen eläinsuojeluneuvojan pestiään Kimmo Niemi on ehtinyt toimia lukuisissa eläinsuojelujärjestöissä pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla. Mies on jo huomannut, että Sydän-Hämeessä ihmiset ovat tottuneet elämään lähellä luontoa ja tuntevat pääsääntöisesti luonnontarpeet paremmin kuin pääkaupunkiseudulla. Työssä tapaa kuitenkin edelleen myös vanhoja jääriä, jotka perustelevat toimintatapojaan sillä, että ”näin meillä on jo 50 vuoden ajan tehty”.
– Pidetään esimerkiksi kissoja yksinomaan ulkona tai muuta vastaavaa.
Kissapopulaatioita Pälkäneelläkin
Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia loukkaantuneina löydetyistä eläimistä 15 vuorokauden ajan. Yleensä kunnat ostavat tällaiset palvelut ulkopuolisilta toimijoilta.
– Joskus voi käydä niin, että loukkaantuneina löydettyjä eläimiä hoidetaan se 15 vuorokautta, ja mikäli omistajaa ei löydy tai saada tuona aikana, niin eläimet kylmästi lopetetaan tuon ajan jälkeen. Omaan työhöni kuuluu sekin, että tällaista toimintaa saataisiin hillittyä.
Pälkäneen seudulla eläinsuojeluneuvoja ei juuri kohtaa erityishaasteita, vaan haasteet ovat samoja kuin muuallakin Suomessa. Karanneet kissat ja koirat muodostavat ison osan työkentästä. Myös kissapopulaatioita eli villiintyneitä kissalaumoja löytyy Pälkäneen alueeltakin.
Niemi toivookin, että ihmiset ottaisivat mieluummin yhteyttä eläinsuojeluneuvojiin esimerkiksi ei-toivotuista kissanpennuista ennemmin kuin hylkäisivät pennut jonnekin tienposkeen.
– Näitä poikasten ja myös kesäkissojen hylkäämisiä tapaa valitettavasti jonkin verran.
Eläinsuojeluneuvoja Kimmo Niemeltä voi kysyä aina, jos jokin eläimen hyvinvoinnissa mietityttää. Niemi vastaa puhelinnumerosta 050 585 4345 ja sähköpostitse kimmo.niemi.sey@gmail.com. Hän tekee myös tarvittaessa kotikäyntejä.
