Zacharias Topelius oli tänä vuonna itseoikeutettu päähenkilö Pälkäneen kulttuuripalvelujen vuosittaiseen Kirjateltta-tapahtumaan. Tämän suomalaisuudelle tärkeän persoonan syntymästä tuli tammikuussa kuluneeksi 200 vuotta.
Täysosuma tapahtumasta tuli, kun kulttuurisuunnittelija Marketta Vaismaa sai tilaisuuden vierailijaksi Topelius-seura ry:n puheenjohtajan, professori emerita Leena Kirstinän.
Kirstinä loi esityksessään hyvin elävän kuvan 1800-luvun Suomesta, Topeliuksen elämästä sekä hänen roolistaan suomalaisuuden muotoilijana.
Topeliuksella vahva tausta
Topeliuksen syntyessä Suomen sodasta ja sen myötä seuranneesta Ruotsista irtautumisesta oli kulunut vasta yhdeksän vuotta. Kirstinän mukaan moni hyvä sattuma johti siihen, että Topeliuksesta tuli suomalaisuudelle niin merkittävä hahmo.
– Topelius sattui syntymään suomenmieliseen perheeseen. Hänen isänsä, piirilääkäri Zacharias vanhempi kohtasi rokotusmatkoillaan Vienankarjalassa runonlaulajia ja julkaisi heidän runoistaan viisi kokoelmaa. Hän johdatti Lönnrotin etsimään lisää, Leena Kirstinä kertoi.
Myös Topeliuksen äiti oli koulutettu ja poika sai kotoaan hyvät lähtökohdat opintielleen. Hänet lähetettiin opiskelemaan J. L. Runebergin yksityisoppilaaksi ja kirjoitettuaan ajan tavan mukaan 15-vuotiaana ylioppilaaksi hän pääsi opiskelemaan silloiseen Aleksanterin (Helsingin) yliopistoon.
– Runeberg ohjasi Topeliusta isällisesti ja opasti tätä löytämään oman tiensä runoilijana.
Runebergin koti oli 1830-luvulla kansallisen Suomen luomisesta keskustelleen Lauantaiseuran kokoontumispaikkana. Topelius pääsi näin jo nuorena kansallistunteen luomisen ydinjoukkoon.
Kantaa ottava lehtimies
Leena Kirstinän mukaan Topeliuksen äiti oli toivonut pojastaan kunnon miestä, ammatiltaan mitä muuta tahansa kuin lehtimiestä.
Zacharias Topeliuksesta tuli kuitenkin 23-vuotiaana Helsingfors Tidningarin päätoimittaja.
– Hän onnistui kasvattamaan lehden levikkiä kirjoittamalla jatkokertomuksia, runoja sekä kuvitteellisia kirjeitä helsinkiläisten elämästä, Kirstinä kertoi.
Runoista tunnetuimpia ovat kansallistunnetta nostattavat Kesäpäivä Kangasalla ja Sylvian joululaulu sekä oman lapsen kuoleman myötä kirjoitettu Varpunen jouluaamuna. Jatkokertomuksista tunnetuin on myöhemmin kirjasarjana julkaistu Välskärin kertomukset.
Topelius otti kirjoituksissaan kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin asioihin.
– Hän oli innostunut valistuksesta ja arvosteli suomalaisia laiskuudesta. Työväen kysymykset, naiskysymykset sekä lintujen suojelu olivat hänelle myös tärkeitä asioita.
Identiteetti rakentui oppikirjojen avulla
Zacharias Topeliuksella oli monipuolinen ura päätoimittajana, kirjailijana, runoilijana, kulttuurimaantieteen professorina sekä yliopiston rehtorina.
Suomalaisen identiteetin muodostumisen kannalta hänen merkittävin työnsä on kuitenkin ollut oppikirjojen tekeminen.
– Maamme-kirja oli iso askel, sillä sitä lukivat kaikki vuosikymmenien ajan, lähes sata vuotta, Leena Kirstinä totesi.
Myös Luonnonkirja ala-alkeiskoulun tarpeiksi sekä Topeliuksen kirjoittamat sadut olivat Kirstinän mukaan tärkeimpiä Suomi-propagandan välineitä.
Topelius rakensi suomalaisille identiteetin, jossa muun muassa rehellisyys, ahkeruus ja sananvapaus ovat keskeisiä arvoja.
– Topeliaanisuuteen kuuluvat myös vahva sosiaalinen omatunto, suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen, Kirstinä sanoi.
Topeliuksen kuva suomalaisista oli hänen mukaansa moninainen. Topeliuksen ajattelussa oli myös ristiriitaisuuksia.
– Toisaalta hän oli romantikko, joka ihaili vapautta ja toisaalta hän arvosti vahvoja hallitsijoita.
Koivu ja tähti kertoo esi-isän historiaa
Esityksensä lopuksi Leena Kirstinä kertoi, että sadun Koivu ja tähti taustalla on tositarina Topeliuksen isän isoisästä. Tämän isä pakeni isovihan aikana Ruotsiin ja äiti lapsineen piiloutui Muhokselle piilopirttiin. Täältä kasakat kuitenkin veivät pojan mukanaan Venäjälle, missä hänet annettiin ottolapseksi pietarilaiseen aatelisperheeseen.
Poika halusi kuitenkin kotimaahan ja päätyi Viipuriin. Sieltä hän matkusti laivalla Ruotsiin, missä sattumalta kohtasi pyykkärinä työskennelleen äitinsä.
– Topeliukset olivat Suomessa paluumuuttajia, Kirstinä totesi.
Leena Kirstinällä on taito pitää kuulija otteessaan ja luoda puheellaan vahvoja mielikuvia. Laitikkalan kirjateltasta poistui tänäkin vuonna hyvin kiitollinen yleisö.
