Päivä maalla -tapahtumat viime lauantaina tarjosivat kiinnostuneille mahdollisuuden tutustua maatilojen toimintaan. Sydän-Hämeessä teemapäivää vietettiin Laurilan broilertilalla Sahalahdella ja Rautajärvellä Sarkasen lypsykarjatilalla. Tapahtumien järjestelyistä vastasivat ovensa vierailijoille avanneet tilat ja MTK:n paikallisyhdistykset.
Laurilan tilalla kävi vilkkaasti väkeä jo heti aamukymmenestä lähtien. Kävijät saivat seurata reaaliaikaisen videokuvan kautta broilereiden tekemisiä kasvattamohallissa, koska hygieniasyistä vierailla ei ole lupa mennä halleihin sisälle.
Konehalliin esille tuodussa lämpökaapissa tepasteli muutama broiler, joilla oli ikää vasta yksi vuorokausi.
–Ne painavat nyt noin 40-45 grammaa, isäntä Petri Laurila kertoi.
Untuvikot kasvavat teurastusikäisiksi broilereiksi 5-6 viikossa. Ne painavat tuolloin keskimäärin 1,8 kiloa.
Laurilan tilalla Pakkalassa broilerkasvatuspaikkoja on kaikkiaan 80 000. Peltoviljelyn lisäksi tila tekee koneurakointia.
Kiinnostavaa ja tarpeellista
Kangasalalainen Perttulan perhe lähti Laurilasta näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväisenä.
–On hienoa, että tiloilla pääsee käymään, itse maitotilalta lähtöisin oleva perheenisä Hannu Perttula kehui.
–Väkeä näkyy lappavan kokoa ajan lisää, Wilhelmiina Perttula täydensi kuvaa onnistuneesta päivästä.
Laurilassa vierailijat saivat tutkia peltoviljelyksessä käytettäviä työkoneita ja testata, millaista on istua muiden muassa traktorin ja puimurin hytissä. Sahalahtelaiset Höllin sisarukset, kolmivuotias Vilho ja puoltatoista vuotta vanhempi isosisko Helmi, nauttivat isojen koneiden tutkimisesta.
–Mukava, että on tapahtuma maaseudulla. Ei aina tarvitse lähteä kauemmaksi, lasten äiti Jonna Hölli kiitteli.
–Minusta on tarpeellista järjestää tällaista. Pääsee näkemään, mistä ruoka tulee, hän lisäsi.
Laurilan broilertilasta vetovastuuta kantavat Petri ja Auli Laurila sekä heidän poikansa Sami Niina-vaimonsa kanssa. Tilan väki lähti järjestämään Päivä maalla -tapahtumaa MTK:n paikallisyhdistyksestä tulleen kyselyn innoittamana.
–Tämä on hyödyllinen päivä. Ihmiset pääsevät tutustumaan tilaan, Niina Laurila tiivisti tapahtuman merkityksen.
Vieraat seurasivat robotin lypsyä
Sarkasen tilalla vieraat saivat kulkea navetan sisällä tuotantorakennuksen seinustoilla ja tarkkailla, millaista lehmän elämä on nykyaikaisessa navetassa. Lypsyrobotin toiminta kiinnosti kävijöitä erityisesti.
–Lehmille robotti on hyvä. Työvoimaa se sitoo vähemmän, Susanna Hammar tiesi maatalousalan tutkinnon suorittaneena.
–Lypsyrobotti on kallis investointi. Paljon pitää lehmien lypsää, että sen kustannukset on maksettu, hän mietti.
Tilan isännältä, Jyrki Aholalta, helsinkiläisvieras oli kysynyt, miksei lehmiä lypsetä käsin.
–Vastasin, että tulisitko töihin. Eivät lehmät edes anna lypsää käsin, kun ovat tottuneet konelypsyyn, Ahola mainitsi.
Sarkasen tilalla lypsyrobotteja on kaksi ja lypsettäviä lehmiä noin 130. Lehmät saavat vapaasti liikkua navetassa, käydä lypsyllä ja lähteä ulos. Verraten lämpimänä tapahtumapäivänä ne mieluummin valitsivat sisällä oleskelun auringonpaisteessa olemisen sijasta.
–Monesti kuulee sanottavan, että lehmillä on huonot olot. Mutta kukaan ei ole meillä tänään sanonut sellaista, Jyrki Ahola huomautti.
