Myllyojassa on vuosien saatossa pyörinyt monenlaista pienimuotoista teollisuutta. Pitkäjärvestä virtaavan Myllyojan veden voimalla on muun muassa pyöritetty myllyä – tästä uoma on myös saanut nimensä.
Pälkäneen historia -teoksessa vuodelta 1972 kerrotaan myllystä seuraavaan tapaan: ” Viime vuosisadan puolimaissa rakennutti Hauhon Vuolijoen rusthollari, joka omisti kolmanneksen Pitkäjärven talosta, paikalle tullimyllyn, jonka oli tarkoitus tyydyttää Vuolijoen, Pitkäjärven, Kuiseman ja Joensuun jauhatustarve. Myllynpaikka oli 408 kyynärää (noin 242 metriä, toimituksen huomautus) Pitkäjärvestä puroa alaspäin.”
Teoksessa mainitaan edelleen, että myllyssä oli yksi kivipari ja kivien halkaisija oli kaksi kyynärää. Koejauhatuksessa myllyn tehoksi havaittiin kappa ruista seitsemässä minuutissa. Pitkäjärven pikku myllyn etuna oli pitkä vuotuinen käyttöaika, noin viisi kuukautta. Vuoden 1875 maakirjan mukaan Pälkäneellä oli neljä vesimyllyä: Sappeen, Äimälän Lassilan ja Pohjalahden Myllyojan ja Luikalan Tyrinojan mylly.
– Sodan aikana Myllyojalla puolestaan tehtiin puukaasuautojen polttoainetta eli pilkkeitä. Polttoainepulan vaivatessa autot ja traktorit saatiin liikkeelle pilkkeiden voimin. Pilkeverstaan toiminta oli melko laajaa. Puut kaadettiin keväällä ja myöhemmin kesällä tarvittiin liuta miehiä puiden kuorintaan. Puupilkekone sai voimansa Myllyojan virtaavasta vedestä, Pälkäneen Pitkäjärven kunnostusyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Hoppula kertoo.
Ojalla on mahdollisesti toiminut aikanaan myös vesioinas: laite, joka ilman ulkopuolista energiaa nosti vettä mäen päällä sijaitsevan talon tarpeisiin. Ilmoille on heitetty ajatus, josko Myllyojaan rakennettaisiin
nykyaikainen vesioinas nykypolvien ihmeteltäväksi.
– Tuskin kovin moni on vesioinasta nähnyt toiminnassa. Katsotaan siis, josko saisimme vietyä tällaista ideaa eteenpäin, Hoppula mainitsee.
Myllyojassa on myös tuotettu sähköä sähkögeneraattorin avulla. Laitteiston rakensi aikanaan Siukolassa pitkään palvellut työmies Lasse Lindholm, joka tunnettiin todellisena monitaiturina. Useita vuosia oma ”sähkölaitos” palveli Siukolan talon lisäksi myllyn lähellä sijainnutta myllypirttiä.
– Valaistuksen lisäksi generaattori antoi kuulemma voimaa esimerkiksi lypsykoneisiin, Hoppula lisää.
Nykyasukkaat kiinnostuneita perinnetiedosta
Myllyojan historiaa ja paikkaan liittyviä tarinoita ja muistoja kerätään parhaillaan kansien väliin ikuistettavaksi. Tarinoita kokoaa Veikko Hoppula: sama mies, joka on myös paikallishistoriateoksen ”Pitkäjärveläiset” takana.
– Kaikki Myllyojalla aikanaan tapahtuneet toiminnot ovat olleet seudun elinvoimaisuuden kannalta tärkeitä, mutta harvat nykyasukkaista ovat edes kuulleet niistä, saati että tätä perinnetietoutta olisi tallennettu helposti hyödynnettävään muotoon. Useimmat kesäasukkaista ovat kuitenkin erittäin kiinnostuneita alueen historiasta, mies perustelee.
Tarkkaa aikataulua kirjasen, vihkosen tai verkkojulkaisun julkistamisesta ei vielä ole, vaan Hoppula aikoo katsoa kaikessa rauhassa, miten tarinoita ja muistoja alkaa kertyä. Omia muistojaan voi lähettää Hoppulalle sähköpostitse osoitteeseen veikko.hoppula@vetku.fi tai puhelimitse 040-4116 483.
– Voi kirjoittaa halutessaan vaikka kirjelapullekin. Kaikki muistot ja tarinat otetaan kiitoksella vastaan, Hoppula jatkaa.
