Sain mökillemme sähköä siirtävältä energiayhtiöltä kirjeen kesän kynnyksellä. Arvelin sen sisältävän etenkin sosiaalisessa mediassa yleistyneen nimipäiväonnittelun uskolliselle asiakkaalle. Eipä toivotettu kuoren sisällössä hyvää Jussinpäivää vaan kerrottiin, että aika näyttäytyy otolliselta korottaa sähkön siirtohintaa nimellisesti elokuun alusta lukien. Mukavalta tuntuu, kun meitä sähkölinjan perimmäisiäkin talouksia muistetaan ihan henkilökohtaisesti. Hallitsimme pitkään johdotuksen viimeistä mökkiä, kunnes lähes pelkästään kesäkäytössä pitäytyvään naapuriimme kiskaistiin pihaltamme lisämukavuutta vuosikymmen sitten.
Haja-asutusalueen omakoti-ihmiseltä ja vapaa-ajan asukilta vaaditaan syvästi yhteiskunnallinen näkemys, jotta hän voi hyväksyä korotusten perusteet. Sellaisina esitetään ensisijaisesti energiansaannin varmuus alati sähköistyvässä ja digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Johdot pitää laittaa maan alle, jotta ankarien sääolosuhteiden ravistellessa sähkö varmuudella siirtyy. Kun omakotitalossa ilmajohtojen varassa pimeässä istuskeleva pohtii, miten kaapelointi hänen asemaansa kohentaa, vastataan vikkelästi: ”Ensisijaisesti varmistetaan tärkeät toiminnot runkoverkossa.”
Ei tarvitse omata kummoisia ennustajan lahjoja, jos sanoo, että sähkö ei mökillemme maan sisällä kulje minun elinaikanani. Sähköt sen sijaan pätkivät useita kertoja vuodessa. Välillä tuntitolkulla. Pisin katko taisi kestää jokunen vuosi sitten joulun tietämissä useamman vuorokauden. Sähköyhtiöt noudattavat tasapuolisuutta. Jos asut pylväsjonon päässä viimeisenä, yleensä sinulle katkon jälkeen valot syttyvät myös viimeisenä.
Sähkölaskun sisällöstä en ole saanut tolkkua oikeastaan milloinkaan. Todennäköisesti sen takia, etten kykene normaalin kuluttajan tavoin loogiseen ajatteluun muun kuin maksettavan summan osalta. Aikaisemmin samalle lapulle saatiin räknätyksi sekä siirto että kulutus. Nyt energiasta tulee erikseen laskelma kahdelta kuukaudelta ja jotta maksumies ei selviäsi liian helpolla, siirrosta rätinki kerran kuussa. Kun suoritan nykyään e-laskuilla, pitää pankkisivuilta kaivaa esille kahden eri yhtiön tulosteet kahden kuukauden välein. Sitten lasketaan yhteen, vähennetään ja kerrotaan sekä jaetaan. Näin halutessa selviää yhden kuukauden kokonaiskulutus euroissa.
Sen kuitenkin käsitän, että siirto on tuplaten kalliimpaa puuhaa kuin kuluttaminen. Ymmärtäähän sen, kun asuu kaukana linjan perällä.
Viime aikoina on tähänkin lehteen kirjoiteltu kosolti keinoista, millä maaseutua elävöitettäisiin ja muuttotappiot käännettäisiin voitoiksi. Tehtiinpä kaikkia miellyttävä tutkimuskin kyseltäessä pitäisikö koko maan pysyä asuttuna ja elinkelpoisena. Oikea vastaus tiedettiin ennakolta.
Tuon nyt tuohon keskusteluun yhden ikävähkön lisänäkökulman. Mökiltämme löytyy sauna, pesuhuone ja tekninen tila mukaan luettuna lämmitettävää noin sata neliötä. Polttelen omalta pihalta kaadettuja puita kymmenkunta mottia vuodessa ja uskon tuon toimen keventävän oleellisesti sähkölaskua. Tuvassa seisoo jymäkkä varaava takka, keittiössä sijaitsee hella ja sauna lämpiää tietenkin puilla. Kaikki saman piipun ympärillä keskellä kohtalaisen hyvin eristettyä taloa.
Helsingissä meillä on neliöitä aivan liikaa, paljon enemmän kuin Aitoossa. Alakerran liikkeet maksavat hyvin vuokriaan, joten hoitovastiketta (lämpö, vesi, viemäri, ylläpito ja korjaukset, talonmies ynnä muut sellaiset) pidetään yleisesti ottaen mitättömänä. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja arveli taannoin, että koko vastikkeesta voitaisiin taas luopua. Siihen näet päädyttiin vasta kalliin julkisivu- ja ikkunaremontin jälkeen seitsemän vuotta sitten. Korostan poikkeuksellisen edullista tilannettamme, kyllä taloyhtiöt osaavat vastikkeensa hinnoitella kulujen mukaan.
Sähkölasku lähetetään Kamppiin kolme kertaa vuodessa. Suoritettavaa tulee kuukautta kohden kaiken kaikkiaan kolmisen kymppiä. Siis siirto + energia samalla kupongilla. Mökillä maksettavaa karttuu alkuvuoden talvisina kuukausina viisinkertainen määrä. Reilut 150 euroa kuukaudesta siitä mukavuudesta ei mielestäni ole paljon, kun peruslämmöt pidetään päällä pirtin kököttäessä välillä tyhjillään.
Kuten taannoin tässä lehdessä totesin, Helsingin keskustan yksiön hinnalla laittaa samalla elämisensä mukavuutta parantaen Luopioisiin hulppean omakotitalon ja rahaa jää vielä muuhunkin. Kuten pakolliseen autoon, hivenen korkeampaan tuloverotukseen, kiinteistöveroon, ehkäpä likakaivon tyhjennykseen, tiemaksuun, auraukseen, nuohoukseen ja niin edelleen. Taikka korkeampaan sähkölaskuun.
Pääkaupungissa kaapelit lepäävät maan alla ja lienevät siellä piileskelleet meidän kulmillamme jo vuosikymmenet. Muutimme taloon vuonna 2000. Yhtäkään sähkökatkoa en vielä ole tuona aikana havainnut.
Jussi-Pekka Lämsä
Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas.
