Mehiläistarhasta on paljon muutakin hyötyä kuin mehiläistarhurin purkkeihinsa keräämä hunaja. Mehiläiset pölyttävät lähiseudun kasveja ja marjoja, ja näin vaikuttavat suotuisasti satoihin.
– On laskettu, että mehiläisten suorittaman pölytyksen rahallinen arvio Suomessa on vuositasolla 60 miljoonaa euroa. Esimerkiksi rypsi ja rapsi hyötyvät suuresti mehiläisten pölytyksestä, kuhmalahtelainen mehiläistarhuri Erkki Renvall Sydän-Hämeen Hunajasta kertoo.
Pölyttäjien määrä luonnossa on vähentynyt viime vuosina selvästi. Ei olekaan enää kovin harvinaista, että maanviljelijät jopa maksavat mehiläistarhurien pölytyspalvelusta. Renvall kertoo, että esimerkiksi Satakunnassa pölytyspalvelua käytetään jonkin verran.
– Mehiläistarhuri siis vie tarpeellisen määrän pesiä pellon reunaan, ja sitten vain annetaan mehiläisten tehdä työnsä.
Mehiläisiä käytetään jonkin verran myös harmaahomeen torjuntaan. Harmaahome on tavallinen riesa muun muassa mansikkaviljelyksillä. Tautientorjunnassa pesät viedään viljelyksien viereen, mihin asennetaan myös laite, joka sisältää ympäristöystävällistä torjunta-ainetta. Kun mehiläiset lentävät laitteen läpi kukintoihin imemään mettä, ne tulevat samalla vieneeksi torjunta-aineen perille.
Sitovaa työtä
Sydän-Hämeen Hunajan ensimmäinen tuotantovuosi on hyvässä vauhdissa. Hunajapurkkeja täyttyy kovaa vauhtia, ja loppuvuodesta asiakkaat jo löytävät paikallista tuotetta Kuhmalahden Kaupan hyllyiltä. Renvall kertoo, että ajatus mehiläistarhuriksi ryhtymisestä on itänyt mielessä jo pidempään. Ensimmäisen kerran hän tutustui alaan tehdessään 1990-luvun loppupuolella Suomen mehiläishoitajainliitolle internetsivuja ja multimediaesityksiä.
– Kävi tuolloin mielessä, että homma voisi sopia minulle. Silloin se kuitenkin jäi vielä hautumaan.
Nyt aika oli kypsä idean toteuttamiselle. Renvall tekee päätyökseen yrittäjänä ICT asiantuntijan töitä. Myös hänen vaimonsa Tiina Iltanen-Renvall toimii yrittäjänä. Molempien töissä on nyt sen verran joustovaraa, että mehiläistarhaus on mahdollista.
– Työ on todella sitovaa. Meillä on kymmenen pesää omalla pihalla Kuhmalahdella, loput pesät sijaitsevat Sahalahdella. Jokainen pesä pitää tarkistaa keväällä ja kesällä viikoittain. Tarkoituksena on laajentua parin seuraavan vuoden aikana niin, että käytössämme olisi yhteensä 100–150 pesää, Renvall mainitsee.
Elokuulla eletään hunajan sadonkorjuuaikaa. Ennen sadonkorjuuta ja hunajan purkittamista mehiläistarhurilla on kuitenkin takanaan jo monta työvaihetta. Ensimmäinen pesä ostetaan yleensä keväällä valmiina joltakin toiselta tarhaajalta. Siten saadaan pesälaatikossa kuningatar ja sen mukana joukko työmehiläisiä.
– Tietysti voi ostaa useampiakin pesiä, Renvall lisää.
Pesiä voidaan jakaa hieman myöhemmin kesällä. Teoriassa yksi pesä voidaan vuoden aikana jakaa jopa kuuteen osaan eli jaokkeeseen, mutta useimmiten pesästä tehdään yksi tai kaksi jaoketta. Jaokkeisiin saadaan kuningatar ostamalla sellainen tarhaajalta, jotka kasvattavat kuningattaria.
– Kuningattaren voi myös itse kasvattaa tai antaa pesän kasvattaa se omatoimisesti tarhaajan sen kummemmin kasvatukseen puuttumatta.
Pesät sijoitetaan paikkaan, joka on tuulelta suojassa, valoisa ja kuiva. Kun pesiä ei turhaan häiritä, mehiläiset eivät myöskään etsi ympäristöstään pistettävää.
Tuotantovuosi alkaa tietyssä mielessä jo talvella, jolloin mehiläiset talvehtivat pesässä yhtenä tiiviinä pallona. Kun mehiläiset kevään tullen tulevat aktiivisemmiksi, on aika puhdistaa pesän pohjat ja tarkistaa, että mehiläisillä on tarpeeksi talviruokaa.
– Talviruoka on 65-prosenttista sokeriliuosta, Renvall tarkentaa.
Kesällä tarkistetaan mehiläisten määrä viikoittain. Kun yksi pesälaatikko on täynnä, on aika viedä paikalle uusi pesälaatikko. Samalla tarkkaillaan, etteivät mehiläiset ala parveilla ja muodostaa uutta pesää.
Kesän aikana mehiläiset tuottavat pesän kennoihin hunajaa. Heinä-elokuussa kennot alkavat olla täynnä, ja on aika kerätä kesän sato talteen.
– Kun hunaja on kuivaa, kennot kerätään pesästä pois. Sen jälkeen hunaja lingotaan kennoista pois. Tämän jälkeen hunaja selkiytetään ja yleensä myös ympätään. Ymppäämisessä hunajan kiderakennetta muokataan hienommaksi. Tämä tavallisesti tehdään kaikkeen kaupalliseen käyttöön päätyvälle hunajalle, Renvall toteaa.
Elokuulla suoritetaan yleensä myös punkkien karkotus. Varroapunkki on mehiläisten tavallisin vitsaus. Punkkia torjutaan tymolilla tai muurahaishapolla, jotka kumpainenkin ovat täysin luonnontuotteita.
Hunajaa ja hyötytuotteita
Viime vuonna kotimainen hunajatuotanto kattoi myynnistä 40 prosenttia. 60 prosenttia hunajasta tuotiin siis Suomeen ulkomailta. Ulkomailla säädökset voivat olla hyvinkin erilaisia tai väljempiä kuin Suomessa.
– Ulkomailta tuodaan Suomeen paljon juoksevaa hunajaa. Lisäksi tuotteita on usein iskukuumennettu tai pastöroitu. Ulkomaisiin hunajiin on saatettu myös lisätä joitakin muita ainesosia. Suomessa hunajaa ei saa kuumentaa, joten kotimaisten tuottajien hunaja on aina puhdas luonnontuote: siihen ei lisätä mitään eikä siitä poisteta mitään, Renvall muistuttaa.
Hunajan lisäksi mehiläispesästä saadaan paljon muitakin hyötytuotteita, esimerkiksi siitepölyä, jota voi käyttää ravintolisänä. Pesästä saadaan lisäksi kittivahaa eli propolista, joka on luonnon oma antibiootti. Propolis taistelee bakteereja, viruksia ja sienitauteja vastaan, ja se voi estää tulehduksia sekä lisätä vastustuskykyä.
– Propolista syntyy pesän tilkitsemisen yhteydessä. Sitä voi käyttää esimerkiksi haavanhoitoon. Sitä voi käyttää sisäisestikin, Renvall mainitsee.
Tunnettu tuote on myös mehiläisvaha, josta voi tehdä kynttilöitä, saippuaa ja erilaista kosmetiikkaa. Sydän-Hämeen Hunaja ei tuota kaupalliseen käyttöön muuta kuin hunajaa.
– Omaan käyttöön hyödynnämme kyllä mehiläispesien antia kokonaisvaltaisesti, Renvall täsmentää.
Älykäs yhteisö
Yhdessä pesässä asuu parhaimmillaan jopa 40 000–50 000 mehiläistä. Renvall naurahtaakin, että työstä ei millään selviä ilman pistoja.
– Suojavaatteet toki suojaavat hyvin, mutta eivät aivan kaikelta. Onneksi mehiläinen pystyy – toisin kuin ampiainen – pistämään vain kerran.
Pistoista huolimatta mehiläistarhurin työ on Renvallin mielestä kaiken vaivan arvoista. Parasta on se, että työssä saa aikaan jotain konkreettista. Älykkäiden mehiläisten touhuja on myös mukava seurata. Mehiläiset kommunikoivat keskenään ja ”tiedottavat” toisilleen mesilähteistä ja hyvistä kukkapaikoista. Yhteisössä vallitsee tiukka sisäinen järjestys. Kuningattaren tehtävä on yksinomaan munia, se ei tee mitään muuta. Kuningatar erittää tuoksuainetta, jonka riittävä määrä kertoo muille mehiläisille emon olevan kunnossa, jolloin pesän elämä sujuu tavalliseen tapaan. Kun tuoksuaineen määrä vähenee, mehiläiset tulevat rauhattomiksi ja alkavat kasvattaa uutta emoa.
Kaikki työläismehiläiset ovat naaraita. Kun luonnosta ei tahdo enää löytyä ruokaa ja mettä, kuhnurit eli urospuoliset mehiläiset ajetaan pesästä pois. Talvilevon aikana pesässä on vähimmillään 15 000 – 25 000 mehiläistä.
Luonnossa kuningatarmehiläinen elää viidestä seitsemään vuotta, mutta tarhoissa kuningatar vaihtuu noin kahden vuoden välein.
– Parin vuoden jälkeen kuningatar ei jaksa enää munia yhtä paljon, Renvall selittää eroa.
