Brasilian oppeja uima-altaalle

Kangasalalainen Miia Pirinen on toiminut yrittäjänä kahdeksan vuoden ajan. Moni tuntee hänet myös tanssinohjaajana ja sarjayrittäjänä. Pitkälahkeisia uima-asuja hän alkoi suunnitella pari vuotta sitten. – Uimapuku on suomalaiselle naiselle varmasti yksi kaikkein vaikeimmista vaatteista, Miia Pirinen sanoo.

Kun brasilialaisnainen saapuu uimarannalle, hän ottaa tilan haltuun. Hänelle on itsestään selvää, että naiset ovat erikokoisia ja -näköisiä, ja juuri hän on hyvä sellaisena kuin on.

Kun suomalaisnainen saapuu rannalle tai uimahalliin, itsetunto saattaa syystä tai toisesta olla hakusessa. Olo voi uimahallissa olla vähän alaston.

– Uima-asun tulee mielestäni olla paitsi kaunis myös sopivan peittävä mutta samalla parhaita puolia korostava. Suunnittelimme uima-asumme – uimaleggingsit, -topit ja -paidat – juuri tähän tarpeeseen. Kun nainen niissä saapuu saunatiloista altaille, toivon, että asu antaa hänelle rohkeutta kantaa oma kroppa ilolla ja ylpeydellä, Aguamiu-uima-asujen suunnittelija, kangasalalainen Miia Pirinen mainitsee.

Samaan hengenvetoon Pirinen jatkaa, että hieman tavallista peittävämpien uima-asujen käyttäjäkunta koostuu varsin erilaisista yksilöistä. Osa käyttää niitä yksinkertaisesti siksi, että ne ovat trendikkään värikkäitä, osa haluaa peittää leikkausarven tai muun vartalon kriisikohdan.

– Joku taas ei vain yksinkertaisesti viihdy uimahallissa perinteisempien uima-asujen kanssa, ja toinen taas arvostaa sitä, että meidän asumme hieman lämmittävät uima-altailla polskiessa, Pirinen jatkaa.

Pari vuotta uima-asujen kanssa takana

Matka pari vuotta sitten saadusta ideasta valmiiksi tuotteeksi ei ollut aivan mutkaton. Suunnittelussa piti huomioida paljon asioita, esimerkiksi materiaali, uimahallien hygieenisyysvaatimukset, saumojen sallittu lukumäärä ja puhtaanapito. Pitkälahkeisia uima-asuja on aiemmin valmistettu vain kilpauimareille, ei tavallisille kuntouimareille.

– Kilpauimareiden pitkälahkeisissa puvuissa on kuitenkin ominaisuuksia, joita ei tarvita tavallisen uimarin pukuun.

Ensimmäiset mallikappaleet valmistuivat koillis-Brasiliassa sijaitsevalla tehtaalla nopeasti, noin 7–8 kuukaudessa.

– Se vaati kyllä ihan älyttömän määrän duunia, Pirinen lisää.

Alusta asti oli selvää, että vaatteista ei tule ainakaan mustia. Pirinen halusi niihin pirteitä kuoseja ja värejä.

– Samaan tyyliin kuin Brasiliassa, muutakin urheiluvaatetoimintaa Brasiliassa paljon pyörittänyt Pirinen selventää.

Yrittäjän on pitänyt pyytää lupa uudenlaisten uimapukujen käyttöön jokaisesta uimahallista erikseen. Esimerkiksi Kangasalan Kuohussa ja Tampereen uimahalleissa niillä saa uida. Kaikkiin Suomen uimahalleihin niillä ei kuitenkaan pääse.

– Usein syynä on se, ettei uimahallissa saa uida millään muillakaan asusteilla, esimerkiksi burkhilla tai uimashortseilla.

Tänä syksynä Pirisellä on työn alla isojen kokojen mallisto ja uusi, puntista hieman lyhyempi housumalli.