– Kai se aika harvinaista on, että tatuoijalla ei ole yhtään tatuointia itsellään, kangasalalainen Teija Kytönen miettii ja jatkaa, että kun ei tullut ottaneeksi tatuointeja nuorempana, hän ei ole tullut ryhtyneeksi siihen myöhemminkään.
Puoli vuotta sitten oman tatuointistudion, Asemalla sijaitsevan SkunkTattoon pystyyn pistänyt Kytönen on kuitenkin harrastanut tatuointien parissa jo pidempään. Oikeastaan kaikki alkoi jo alle kouluikäisenä.
– Olen aina rakastanut piirtämistä, se on ollut suuri intohimoni. Olen piirtänyt aina kun mahdollista ja lukioonkin suuntasin Tampereelle Tammerkosken taidelukioon, Kytönen kertaa.
Lukion jälkeen aloitettu välivuosi venähti suunnitelmien muututtua aiottua pidemmäksi. Tatuoinnit kiinnostivat, mutta nuori nainen ei oikein tiennyt, miten pääsisi niiden kanssa eteenpäin. Kytönen työskenteli pitkään äitinsä huoltoasemalla Tampereen Lielahdessa. Eräänä päivänä yksi kaveri vinkkasi, että Hämeenlinnassa järjestetään tatuoijille koulutusta. Homma kariutui kuitenkin koulutuksen vetäjän samoihin aikoihin alkaneeseen äitiyslomaan.
– Kaverini oli jo hetken aikaa patistellut minua hyödyntämään piirtämisen lahjaani johonkin. Taulujen tekeminen minua ei kuitenkaan kiinnostanut. Olen aina ollut ennemmin kiinnostunut yksityiskohtien tekemisestä, en niinkään pensselillä sutimisesta. Lopulta yksi työkavereistani otti tatuoinnin, jonka pääsin suunnittelemaan. Sovimme, että pääsen paikan päälle seuraamaan, miten tatuointi hänen iholleen syntyy.
Ensikosketuksen jälkeen Kytönen pääsi samalle tatuoijalle oppimaan lisää. Kun perusasiat alkoivat olla hallussa, alkoi harjoittelu muun muassa siannahkaan. Ensimmäinen oikea työ oli velipuolelle tehty, jo valmiiksi piirretyn kuvion värittäminen.
– Jännitti, mutta siitä se pikkuhiljaa lähti, Kytönen muistelee.
Omaa kädenjälkeä
Ajatus omasta liikkeestä iti mielessä jo pari vuotta sitten, mutta samoihin aikoihin tapahtunut toisen lapsen syntymä siirsi haavetta vielä hieman eteenpäin. Puoli vuotta sitten aika oli kypsä. Skunk Tattoo -niminen liike sijaitsee nyt Kangasalan Asemalla.
Kytönen suunnittelee useimmiten tatuoinnit itse. Jos asiakkaalla on mukanaan vaikkapa netistä tulostettu kuva, jonka hän iholleen haluaa, Kytönen suunnittelee valmiista kuvasta omannäköisensä version.
– Oman kädenjäljen näkyminen on minulle – ja varmaan useimmille muillekin tatuoijille – hyvin tärkeää.
Asiakkaita on riittänyt liikkeen alkumetreillä hyvin. Asiakkaiden ikähaarukka liikkuu 18 ja 60 ikävuoden välillä. Laki ei kiellä tekemästä tatuointeja alaikäisille, mutta käytännössä niitä ei tatuointiliikkeissä tehdä alle 18-vuotiaille.
– Kun muistelen 18-vuotiasta Teijaa, niin en minäkään olisi tatuointia tuonikäisenä ottanut. Jos haluaa 17–18-vuotiaana tatuoinnin lempibändinsä logosta vaikkapa käsivarteen, kannattaa miettiä kahteen kertaan. Elämänarvot ja mielenkiinnon kohteet kun saattavat olla kymmenen vuoden päästä ihan toisenlaiset.
Hyvä hygienia tärkeää
Tatuoijan tulee tietää ja hallita monenlaista, ennen kuin voi alkaa piirrellä asiakkaiden iholle. Tekniikka ja laitteiden käyttäminen on yksi asia. Tatuointiväri isketään ihon alle tätä toimintaa varten suunnitellulla koneella.
Monen mielestä tärkein seikka liittyy hygieniaan. Kytönen käyttää ainoastaan kertakäyttöisiä neuloja, tippejä ja grippejä.
– Mielestäni se on varminta niin. Näin tippiin eli ”kärkeen”, jonka sisälle väriaine laitetaan, ei varmasti jää edelliseltä asiakkaalta mitään bakteereja tai muita epäpuhtauksia.
Väriainepullojen ja tatuoinnissa käytettävien rasvojen kanssa saa silti olla tarkkana. Suojahanskat pitää muistaa vaihtaa aina tarvittaessa. Rasvatuubin päätä ei myöskään pidä koskettaa likaisella hanskalla tai tikulla.
– Asiakkaan iho on tatuoinnin ajan auki, joten hyvää hygieniaa ei voi tarpeeksi korostaa, Kytönen miettii.
Värien kanssa tulee niin ikään olla tarkkana. Omatoimisesti vaikkapa Kiinasta tilatuissa väreissä on saatettu käyttää raaka-aineena melkeinpä mitä tahansa, esimerkiksi raskasmetalleja. Niinpä iholleen ei kannata omatoimisesti pistää mitään, mistä ei ole ihan varma.
– Suomessa studioissa käytettävät värit ovat pääsääntöisesti viranomaisten hyväksymiä ja näin myös turvallisimpia värejä, Kytönen huomauttaa.
Kuinka turvallisia tatuoinnit sitten ovat?
– Pitkän aikavälin tutkimuksia ei ole olemassa, mutta ei ole tiedossa tai todettu missään, että tatuointivärit aiheuttaisivat kantajalleen mitään haittoja pitkällä aikavälillä. Joskus tosin punainen, sininen ja keltainen väri saattavat aiheuttaa allergiaa. Olen myös nähnyt paljon hyvännäköisiä tatskoja vanhemmillakin ihmisillä, joten ei se automaattisesti mene niin, että nuorena otettu tatuointi on korkealla iällä rumannäköinen, Kytönen sanoo.
Iho reagoi yksilöllisesti
Useimmat tatuoinninottajat innostuvat aiheesta niin, että ensimmäistä tatuointia seuraa toinen ja helposti kolmas ja neljäs. Ensimmäinen tatuointi ei aina ole pienikokoinen, vaikka melko usein näin käytännössä onkin.
– Jotkut saattavat ottaa heti isojakin kuvia. Aika usein iholle jo tehtyjä tatuointeja jatketaan sitten seuraavalla tai seuraavilla kerroilla.
Tatuoinnin tekeminen kestää tavallisesti useamman tunnin. Ihmisten ihot reagoivat väriin yksilöllisesti: siinä missä väri uppoaa toisen iholle helposti, toiselle se ei käy niin jouhevasti. Samoin on ärsytyksen laita: joidenkin iho punoittaa ja turpoaa helpommin kuin toisten. Myös kivun tunteminen on yksilökohtaista.
– Joillekin voi tehdä tosi kipeää ja joitakin saattaa lähinnä kutittaa, Kytönen tietää.
Arimmat alueet ovat tavallisesti jalkapöytä, päänahka ja kyljet, erityisesti hoikilla ihmisillä.
Äitiyslomalla marraskuulle
Teija Kytönen on parhaillaan äitiyslomalla: hänen kolmas poikansa syntyi kolme viikkoa sitten. Perheen vanhemmat pojat ovat 1,5- ja 12-vuotiaita. Kytönen aikoo palata täydellä teholla töihin jo marraskuussa, jolloin hänen miehensä jää kotiin lasten kanssa. Esikoispoika on pyytänyt äidiltään jo monesti tatuointia.
– Alaikäiselle en tietenkään sitä tee. Kun poika on 18, hän saa tehdä omat ratkaisunsa. Mutta hänelle, ihan niin kuin kaikille muillekin nuorille, korostan että kannattaa miettiä tarkkaan, mitä ihoonsa tatuoi. Tatuointi pysyy iholla kuitenkin koko loppuelämän ajan, Kytönen muistuttaa.
