Ihmiset pitävät erilaisesta musiikista. Moni kypsään ikään ehtinyt kuuntelee usein hengellisiä säveliä. Toiselle voivat kansanlaulut olla rakkaita. Kolmas tykkää tunteellisista tangoista, jotka tuovat mieleen nuoruuden ja rakkauden aikoja. Yksinasuja valitsee makunsa mukaan. Vanhat pariskunnatkin ovat yleensä jo löytäneet yhteisen ohjelmiston, eikä erimielisyyttä synny. Normaalisti mieleistään musiikkia kaiuttelee kodin seinien sisällä. Lähinaapuritkaan eivät ihmettele eivätkä kärsi, vaikka maku olisi eri. Siis normaaleissa sääoloissa. Vaan jos onkin tauoton helle, kuten kuluneena kesänä, ja jatkuva avointen ovien ja ikkunoitten aika, niin ehkä tulee tutustuneeksi naapurinkin suosikkimusaan.
Nykyään kun eivät maalaiskylässäkään kaikki asu omassa talossa riittävän etäällä muitten ”äänituotannosta”. Luopioisissa ei kerrostaloja isommin ole, mutta rivitaloja on runsaasti. Eletään niissä aika lähellä toisiaan, ja pakostakin jotain kuuluu. Eihän normaalit elämän äänet naapuria rasita. Mutta jos vaikka lomalla oleva porukka nauttii alkoholipitoisia virvokkeita aamuyöhön saakka takapihan oleskelutiloissa ja innostuu välillä laulelemaan moni- ja soraäänisesti, niin eivät naapurikämpän vanhukset oikein osaa nukkua. Erityisen ahdistavaa on, jos ”nuorten” seurustelu välillä kiihtyy riitelyksi.
Kesäkuukausina kuulemma monenkin tutun naapurissa on soinut äänekäs rokki ja muu nykyajan soitanto. Tuon lajin sävelet eivät ole aina vanhusten mieleen. Mehän oltiin jo omaksuttu eri sortin suosikkikappaleet, kun Beatlesit ryhtyivät Suomea valloittamaan. Eräänä iltana kävi niin, että naapurin suunnalta tuleva musiikkimelu oli viedä yöunet. Piti oikein lähteä ulos katsomaan, kuka on häiriöksi. Vaan ei ollut syyllinen yksikään talon asukas, soitto kuului Liekin terassilta puolen kilometrin päähän. Kun tämän kesän melurasitusta tuli valitelleeksi yhdelle Vantaalla asuvalle serkulle, niin hän oli ihmeissään. Heillä ei moisia ongelmia ollut, koska asunnossa oli ilmastointi. Ja naapureilla myös. Kuulemma silloin ei koskaan pidetä ikkunoita tai ovia auki. Sopiva lämpötila vallitsee nykytekniikan ansiosta, eikä mitään kuulu naapureista.
Tyttöjen kanssa asiaa puitiin kahvikupposen ääressä. Oltiin tyytyväisiä, kun kesä on ohi ja kohta eletään normaalia suomalaiselämää. Yksi kertoi, että hänen naapuri oli kuntoutuksessa pari viikkoa. Tyttärentyttärensä heiloineen majaili sen ajan mummon rivitaloasunnossa hoitamassa koiraa. Ihan miellyttävältä nuoret tuntuivat, ei siinä mitään. Mutta he jaksoivat jatkuvasti soittaa kovaäänisesti nykymusaa. Yömyöhään, ovet selällään. Hulluksi meinasi tulla. Vaan ei kehdannut mennä valittamaan. Tuli hyvä neuvo: ”Kun sieltä alkaa kovaääninen musiikki, soita sinä jotakin niitten nuorten mielestä inhottavaa.” Lainattiin jostakin oopperakasetteja. Kokeiltiin. Kunnon koloratuurisopraano siinä lauloi kovaa ja korkealta. Heti sulkeutui naapurin ovi ja ikkunat. Nuoret lähtivät uimarannalle. Sopraanokin pantiin hiljaiseksi. Toistettiin saman naissolistin esityksiä joka kerta, kun nuoret huudattivat rokkiaan. Vähitellen nämä tajusivat, mistä hommassa oli kysymys. Lopettivat häiriköinnin päivää ennen kuin asunnon emäntä palasi kuntoutuksesta. Ja pian sitten palattiin normaaleihin lämpötiloihinkin. Ovet ja ikkunat voi nyt sulkea tarpeen mukaan.
Mymmeli
