Uuden kolumnistimme Antti Hintikan mielestä Pälkäne on vitsi, jota juuri kukaan ei tunne. No juu, Pälkäne sitä, Pälkäne tätä, Pälkäne ennen, Pälkäne nyt.
Vähän pitemmällä perspektiivillä tarkastellen Pälkäne oli 1920–30-luvuilla aika tunnettu urheilupitäjä, oli hiihtäjiä ja juoksijoita ja Suojeluskunnan urhot.
Uuden yhteiskoulun mukana koululaisurheilu nousi Pälkäneelle aallonharjalle ja Orvo Anttilan aikana olimme oppikoulujen kärkipäässä yleisurheilussa. Seuraavaksi Löfroosien aikana Pälkäne tuotti jopa maailmanluokan luistelijoita.
Mutta entäs nyt? Aamulehden viestikarnevaaleihin lähes kaikki Pirkanmaan koulut ottavat osaa, mutta missä Pälkäneen koulut? Onneksi sentään Kostia vilahtaa tulosluettelossa. Mutta missä yhteiskoulu-lukio?
1990-luvulla oli vilkasta oppilasvierailuvaihtoa lukion ja italialaisen Loveren koulun kesken. Pälkäne tunnettiin Roomassakin, ainakin opetusministeriössä, ja puhuttiin jopa ystävyyskuntasopimuksesta Pälkäneen ja Loveren välillä. Sopimuksetkin olivat valmiina sekä italiaksi että suomeksi, ja Loveressa odotettiin Pälkäneen aloitetta, mutta sitä ei sitten koskaan tehty. Niin no, muutkin ystävyyskaupunkisuhteet on laskettu unohduksen hautaan.
Ruotsissa oli Markaryd, Norjassa Vestre Toten ja Tanskassa Farum. Norjalaiset tekivät vielä Arasalon aikana yrityksen saada pälkäneläiset liikkeelle, mutta eihän me täällä, mitä me ystävyyskunnilla? Seurakunnalla on tiiviit ja toimivat siteet Pilistvereen, mutta se onkin toinen tarina se.
Totta kai Pälkäne on vitsi, jolle kukaan ei edes naura, koska itsehän me torppaamme kaikki hyvät hankkeet ja pelkäämme ulkomaalaisia. Siltä se vähän tuntuu. Ja sillä on pitkät perinteet. Nykyisin Vierumäellä oleva urheiluopistokin olisi saatu aikoinaan Pälkäneelle, mutta kunnanisät kaatoivat hankkeet, mitä me sellaisella, tulevat vaan häiritteen meittiä.
Kuitenkin kaikitenkin, minusta Pälkäneellä olisi hyvät mahdollisuudet olla muutakin kuin Antin vitsi. Pitäs vaan tehrä jotakin. Tarttua toimeen.
PAUL TIILILÄ
