Aikaa lapselle

Jännittää, pelottaa

Kaikkiin lapsen vastaanottokäynteihin huoltaja on aina toivottu ja tervetullut.

Tapahtui kauan sitten: Lapsi seisoo yksin kylän linja-auton kääntöpaikalla ja palelee. Ennen linja-auton saapumista hän varmistaa useasti, että matkaraha on varmasti lapasen sisällä. Mitä pitää sanoa kun nousee linjuriin? Mikä se paikka olikaan? Olikohan se kirkonkylä? Voi ei, miten se olikaan? Lapsi kiipeää korkeaan autoon ja kuiskaa ”kirkonkylä” ja ojentaa samalla matkarahan kuljettajalle. Kuljettaja ei sano mitään, antaa vain kuitin ja auto nytkähtää heti liikkeelle. Lapsi tarraa kiinni tankoon ja yrittää välttää putoamasta syvään rappukoloon, joka ammottaa takana. Lopulta hän hoksaa kiivetä läheiselle istuimelle. Lasta pelottaa matkata yksin kirkonkylälle. Yksitoikkoinen maisema muuttuu ja tullaan kirkonkylän keskustaan. Nyt näyttää siltä, että pitäisi kohta nousta pois autosta. Auto pysähtyy ja iso kaksiosainen ovi suhahtaa ja aukeaa. Kylmyys ja vielä kylmyyttäkin suurempi pelko iskee lapsen mieleen. Nyt pitää kävellä suoraan eteenpäin pitkä matka ja kiivetä suuret ulkoraput rakennuksen taakse. Nyt näkyy se pelottava ovi ja siinä lukee: Hammaslääkäri. On kiskottava painava ovi auki ja astuttava maailman hirveimpään paikkaan. Haju lyö kasvoille. Kuuluu kimakkaa ujellusta suljetun oven takaa odotushuoneeseen. Lapsi pääsi perille, mutta hoitopelko on järkyttävää kokea yksin ilman aikuisen tukea. Lapsi ei osaa itselleen eritellä tuntojaan, tästähän on vain selvittävä yksin, koska vanhemmalla ei ollut aikaa saattaa lastaan.

Nämä tuntemukset ja muistot ovat tosia, ja vasta vuosien päästä ja ammattini kautta olen voinut niitä ymmärtää. Hoitohuoneen tapahtumista on väläyksiä vielä mielessä. Suun hoito on kehittynyt noista ajoista huimasti ja samoin asiakkaan kohtelu ja välittäminen. Edelleen kuitenkin vastaanotoilla käy lapsia, jotka opettaja ”kätevästi” lähettää hoitolaan yksin. Kun vanhemmalla on aikaa ja mahdollisuus osallistua lapsensa hoitokäynnille, hän vahvistaa näin lapsensa turvallisuuden tunnetta.

Jännitystä terveydenhoitajan vastaanotolla

Jo ovelta huomaa, että lasta jännittää tulla huoneeseen. Vanhempi patistaa: ”No tule nyt, mikä sinulle nyt tuli? Lapsi kävelee jäykästi, ei vastaa vanhemmalle mitään. Katse ei nouse lattiasta ylös, ja lapsi puristaa mukaansa ottamaa lelua käsissään, hartiat ovat nousseet korviin. Tunnetila on käsin kosketeltava, lapsi pelkää. Hetken aikaa huoneessa lapsi istuu hiljaa ja kuuntelee, mutta alkaa vähitellen kiinnostua ympäristöstä. Ei tämä taidakaan olla niin kauhea paikka, onhan tuo vanhempikin tuossa ihan rauhallinen.

Uskaltaisikohan tuolta vieraalta aikuiselta kysyä jotakin? Tai vastata kysymyksiin? Pian lapsi päättää: Kysyn heti, ettei tarvitse jännittää enempää. Tuleeko tänään rokotus? Uudet tilanteet jännittävät lasta. Kaverit ovat voineet päivähoidossa ja koulussa kertoa, että rokottaminen on ihan kauheaa, tai että terveydenhoitajan luona on ihan tyhmää.

Lasta alkaa pelottaa, eikä hän ehkä osaa sanoittaa pelon tunnetta. Jännitys näkyy lapsissa eri tavoilla. Yksi on vetäytyvä, toinen alkaa riehua ja esittää vaatimuksia vanhemmille, kolmas vaatii vanhempaa lähtemään kotiin. Osa lapsista huutaa pitkän aikaa: ”En halua rokotusta, en halua rokotusta…”, vaikka aikuiset eivät olisi siitä vielä mitään puhuneetkaan.

Kaikki toiminta vastaanotolla on osalle lapsista pelottavaa. Joku ei halua jäädä kaksin tekemään tehtäviä, joku toinen taas pyytää vanhempaa lähtemään jo huoneesta pois. Mittaaminen ja punnitseminen voi olla toisesta lapsesta kivaa, toisesta taas epämiellyttävää. Vaatteiden riisumisesta voi tulla kova riita, jos lapsen pitäisi vähentää vaatteita punnitusta varten. Näön tai kuulon tarkastaminen voi olla liian hankalaa, lapsi ei ymmärrä annettua ohjetta pelkotilansa vuoksi.

Kuinka auttaa lasta hankalassa, pelottavassa ja uudessa tilanteessa? Vanhemman rauhallinen suhtautuminen tarkastukseen on lapsen pelkoa hälventävä tekijä. Rokottaessa lasta on hyvä pitää sylissä ja rauhoittaa. Lapselle voi kertoa, että äiti/isä on päättänyt, että tämä rokotus otetaan. Se voi vähän nipistää, mutta kohta se on ohi. Minä olen sinun turvanasi koko rokottamisen ajan, älä pelkää. Mittaamisesta ja punnitsemisesta on hyvä kertoa lapselle jo ennen vastaanotolle tuloa, jotta hän ymmärtää että se kuuluu tehdä osana tarkastusta.

Isommat lapset jäävät terveydenhoitajan kanssa kaksin tekemään tehtäviä, myös siitä on hyvä kertoa lapselle etukäteen. Lapselle voi kertoa, että neuvolan tehtävät ovat piirtämistä, saksilla leikkaamista, kuvien katsomista, tornien kokoamista ja muuta mukavaa puuhastelua. Joskus heitetään palloa tai kävellään viivaa pitkin, hypätään tasajalkaa tai hypitään yhdellä jalalla.

Kouluterveydenhuollossa jutellaan kuulumisia, mitataan, punnitaan, sekä tarvittaessa tutkitaan näkö ja kuulo. Rauhallisen ja luottavaisen lapsen kanssa terveydenhuollon käynnit sujuvat yleensä hienosti. Tarkastuksen jälkeen lapsi haluaa kertoa vanhemmalle mitä on tehnyt yhdessä hoitajan kanssa, hän hihkuu innosta puhua ja selittää.

Taas on yksi uusi tilanne hoidettu, ei tarvinnutkaan pelätä niin paljon. Vanhemman tuki jännittävässä tilanteessa on lapselle erittäin tärkeää. Jos vanhempi alkaa epäröidä tai miettiä, nousee lapsen pelko herkästi uudestaan ja sitä voi olla vaikea kääntää takaisin luottamuksen suuntaan.

Isompikin lapsi tarvitsee turvallisen huoltajan läsnäoloa ja osallistumista vastaanotolla asioidessaan. Olethan vanhempana ja huoltajana hänen tukenaan, tekemässä ja kuulemassa mahdollisia jatkosuunni-telmia. Lapsesi ansaitsee sinun läsnäolosi!

Kaikkiin lapsen vastaanotto käynteihin huoltaja on aina toivottu ja tervetullut. Ajanvarauksen voi sovittaa vapaapäivälle tai loma ajalle. Vanhemmilla on oikeus olla mukana kuulemassa ja päättämässä lapsensa / huollettavansa hoidosta yhteisymmärryksessä hoitavan henkilön tai henkilöiden kanssa.

Huumori ovat hyvä työväline lapsen kanssa mutta aikuisten vitsit eivät aina ole kohdallaan.

Lisätietoa ja ohjeita vanhemmille löytyy esimerkiksi osoitteesta https://neuvokasperhe.fi/perhearki/j%C3%A4nnitt%C3%A4%C3%A4k%C3%B6-uudet-asiat-miten-autat-lasta

 

Mikä on ruskea ryppyinen ja tärisee näyttämöllä? Rusina ramppikuumeessa.

”Enpä ole koskaan nähnyt yhtä likaista jalkaa” Koululääkäri huokaisi Pekolle.  ” Ei hätää, minulla on täällä toinenkin” Pekko sanoi iloisesti.

”Terkkaritäti, pelkäätkö sinä mörköjä?” ”En tietenkään poikaseni!” ”Minä arvasin: Et sinä muuten uskaltaisikaan istua niin pitkään peilin edessä!”

Äiti yritti saada Pekkoa syömään puuroa.

– Maailmassa on satoja miljoonia lapsia, jotka olisivat iloisia saadessaan kaurapuuroa, äiti selvitti.

 – Jaa. Sanos yhdenkin nimi.

 

Läsnä ja lähellä tärkeällä hetkellä

Terveydenhuollon ammattilaisten Aikaa lapselle -ryhmä nostaa kuukausittain ilmoille ajatuksia, ideoita, ilmiöitä lasten maailmaan liittyen.

Aikaa lapselle -kuukausiviesteihin kirjoittavat terveydenhoitajat lastenneuvolasta Pia Koivuniemi ja Kirsi Urkko, äitiysneuvolasta Susanna Kaisko ja kouluterveydenhuollosta Johanna Lantela, Maarit Koskela ja Laura Kuusinen sekä suunterveydenhuollosta hammashoitaja Elina Saarinen. Kokoamme eri lähteistä vastauksia kiperiin tilanteisiin lastemme parhaaksi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?