Nykyään ei ole kovin erikoista, että mennään ulkomaalaisen kanssa naimisiin. Elämähän on jo niin kansainvälistä. Kun kartoitti tilannetta tuttavapiirissä, niin ilmeni, että usein täkäläinen tyttö on lähtenyt muille maille töihin tai opiskelemaan ja sieltä on sitten mies löytynyt. On saksalaisia, itävaltalaisia, brittiläisiä, yhdysvaltalaisia ja monia muunmaalaisiakin vävyjä täkäläisiin koteihin ilmestynyt. Ulkomaan miniöitä ei niinkään tule äkkiseltään mieleen.
Etäisimpiä puolisoita, joita tämän seudun tytöillä on ollut, lienee Gonzalo Oroza. Hän vei vuosikymmeniä sitten täkäläisen Terttu Ahosen vaimokseen kotimaahansa Boliviaan. Elokuussa oli tässä lehdessä ilmoitus Terttu Orozan muistotilaisuudesta. Hän sai Luopioisten hautausmaalla saman viimeisen leposijan kuin isänsä. Tytär oli ilmeisesti jo viisikymmenluvulla lähtenyt avaraan maailmaan. Isä Tuure Olavi Ahonen oli Puutikkalassa opettajana, isoisä Ahonen toimi aikoinaan Luopioisten kanttorina. Terttu Oroza oli perheineen Luopioisissa vuosikymmenet Rajalanniemessä kesämökillään. Nelilapsinen perhe oli asunut kymmenisen vuotta Boliviassa. Seitsenkymmenluvun taitteessa palattiin Suomeen ja Helsingin Lauttasaaressa asuttiin kai aika pitkään.
Kirjastosta löytyi Tertun teos Bolivian päiväkirja (1971), joka piti nyt lukea uudestaan. Järkyttävää tekstiä, jossa kerrottiin miten Terttu ja Gonzalo joutuivat tuossa kaukaisessa Etelä-Amerikan vuoristomaassa La Pazin vankiloihin toiminnasta paikallisten sissien hyväksi. Tertun pidätys oli 29.7.1969. Olosuhteet olivat ankarat, kärsimys kesti Tertulla yhdeksän kuukautta, miehellä pidempään. Lahjottavat lakimiehet kuuluivat kuvaan. Lopulta päästiin vapaiksi ja Suomeen. Tuure Olavin hautakivessä on kuolinpäivä 8.9.1970, joten hänen viimeisenä elinvuotenaan tapahtui paljon.
Noin rankka kokemus kansainvälisestä avioliitosta ei varmaan ole monen kohdalle osunut. Yleensä elämä on tasaisempaa. Ainakin jos asutaan Suomessa, niin rouvan sopeutuminen sujuu toki helpommin kuin etäisessä erikulttuurisessa maassa. Miehellä voikin olla kovempi homma oppia meidän tavat ja normit. Joskus on kuullut täkäläisen anopin ja appiukon arvelevan, ettei naisen asema ole kaikkialla yhtä hyvä kuin Suomessa. No lapsista tulee usein sujuvasti kaksikielisiä ja laajakatseisia.
Joskus ulkomaalaisen puolison löytäminen tapahtuu erikoisissa olosuhteissa. Sukulaisneito oli toisen tytön kanssa parikymmentä vuotta sitten interreilaamassa. Budapestissa olivat, kun kohtalo puuttui peliin. Yritettiin päästä ravintolaan, joka olikin jo kiinni. Samassa tilanteessa oli kaksi kanadalaista nuorta miestä. Löydettiin toinen illanviettopaikka. Juttu luisti ja kävi siten, että sukulaistyttö ja toinen miehistä ihastuivat ensisilmäyksellä niin, että ylikansallinen seurustelu alkoi. Suunnilleen vuoden kuluttua pidettiin Lempäälässä häät, joihin mummokin osallistui. Kanadan Torontossa oli sitten heidän koti ja yksi tytär saatiin.
Mitenkähän paljon ovat suomalaistyttöjen kanssa avioituneet maahamme viime vuosina saapuneet ja kotoutuneet pakolaiset? Joukkohan on ollut melko miesvaltaista. Omassa tuttavapiirissä ei ole tämän sortin liittoja ollut. On vain näkynyt valmiita perheitä, joissa sekä isä että äiti ovat kaukomailta kotoisin. Luopioisten tehtailla on ulkomaisia miehiä vuosien saatossa ollut töissä. Aiemmin tänne tuli miehiä Virosta, nyttemmin myös Puolasta. Hyvin ovat kylän elämään sulautuneet, vaan ei vielä ole ainakaan tuttavapiirissä puolalais-suomalaisia avioliittoja syntynyt.
Mymmeli
