Museoissa kävijät saavat esineiden, kuvien ja tekstien avulla tietoa menneistä ajoista. Useita vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten elämä oli pääosin niukempaa, jolloin tavaroitakin oli käytössä vähän. Nyt tavaroiden paljous on ongelma, kun museoissa mietitään, mitä esineitä valittaisiin kuvaamaan nykyistä elämää tulevaisuuden museokävijöille.
– Esineitä otetaan meille hyvin vähän, Työväenmuseo Werstaalla Tampereella museolehtorina työskentelevä Hanna Yli-Hinkkala kertoi Kuhmalahden kotiseutupäivän juhlassa pitämässään puheessa.
Werstaalla kerätään nyt esimerkiksi työpaikoistaan irtisanottujen ihmisten kokemuksia.
Esinevaltaisten kokoelmien kartuttamisesta on siirrytty tallentamaan kuvia ja ääniä. Hanna Yli-Hinkkalalla on mietittynä, mitkä kohteet voisivat olla 50 vuoden kuluttua arkistojen aarteita hänen synnyinseudultaan Kuhmalahdelta.
– Pullinki voisi olla täältä sellainen. Pullinki on myös kotiseutuhenkeä nostattava. Toinen olisi Maajussille morsian -ohjelman kuhmalahtelaisosuudet, Yli-Hinkkala ehdotti.
Kansanlaulumessulla kirkossa alkanut kotiseutupäivä jatkui Pentosalissa ohjelmallisella kahvitilaisuudella. Ohjelma käynnistyi Arja Marttalan tervetuliaispuheella.
– Jokainen ihminen tekee historiaa koko ajan. Nykyhetki on tulevaa menneisyyttä, hän muistutti.
Marttala esitteli juhlaväelle vanhan ajan esineitä yhdessä diakoni Monika Viitalan kanssa. Viitalan mukaan entisajan silitysraudat voisivat toimia nykyään vaikka kahvakuulina. Ratsastajan saappaisiin laitettavat kannustimet taas täyttäisivät tehtävänsä pitsaleikkureina ja taikinapyörinä.
Ohjelman lomassa myös yleisö pääsi ääneen yhteislauluja laulamalla. Viulumusiikkia esitti Susanna Malkasilta.
