Kimmo Martikaiselta puuttui rusetti konfirmaatiossa

Vuonna 1968 Kaija Mustonen voitti Grenoblen olympialaisissa luistelukultaa, neuvostojoukot tunkeutuivat Tsekkoslovakiaan ja Martin Luther King salamurhattiin. Saman vuoden juhannuksena Kuhmalahden kirkossa konfirmoitiin 38 rippilasta.

Tuosta joukosta yhdeksän oli mukana muistelemassa rippikouluaikaa ja konfirmaatiota Kuhmalahdella viime sunnuntaina, jolloin siellä vietettiin 50 vuotta sitten ripille päässeiden kirkkopyhää. Pentosalissa pidetyssä ohjelmallisessa tilaisuudessa rippilapsista otettu yhteiskuva puolen vuosisadan takaa kiersi muistelijoiden pöydässä.

Yhteiskuvassa Kimmo Martikainen erottuu joukosta poikkeavan asusteensa takia.

–Poikia oli ohjeistettu, että konfirmaatiossa pitää olla rusetti kaulassa. Minä muistin vasta samana aamuna puhua asiasta kotona. Eihän meillä rusettia ollut. Kravatin sitten laitoin, Martikainen kertoi ja tunnusti kotiväen olleen vihaisia, kun poika oli unohtanut puhua asiasta ajoissa.

Rippilapsilla ei vielä tuolloin ollut käytössä alboja.

 

Koruja lahjoiksi

Vuonna 1968 ripille päässeiden ryhmässä oli vuonna 1953 syntyneitä sekä vuotta aiemmin ja vuotta myöhemmin syntyneitä nuoria. Rippikoulun opettajana ja rippipappina toimi Anton Lannetta.

–Lannettalla oli tapana istuskella pöydällä tai nojata siihen, Uolevi Huotila muisteli oppitunneilta mieleen jäänyttä näkymää.

–Housujen puntit oli kääritty ylös, kun oli sen verran lämmintä, Aija Lindholm täydensi.

Rippikoulua käytiin muistelijoiden mielikuvien mukaan ainakin alkukesä ennen konfirmaatiota. Siitä, oliko opetustunteja jo edeltävänä syksynä, ei päästy yksimielisyyteen.

–Jalat menivät kerran rakoille, kun kävelin seitsemän kilometriä rippikoulusta kotiin, Lindholm mainitsi.

Rippikoulun käyminen ja konfirmaatio merkitsivät nuorille 50 vuotta sitten portin avautumista aikuisempaan elämään. Luvallinen käynti tansseissa alkoi.

–Sain lähteä Rönniin, Kimmo Martikainen kertoi.

Ripillepääsyä juhlittiin kotona sukulaisten ja naapureiden kanssa. Nuoret saivat lahjoiksi muiden muassa kelloja, kalvosinnappeja ja solmioneuloja. Hopeiset ja kultaiset ristit olivat tuolloin suosittuja ja toivottuja rippilahjoja.

 

Kirjeet osallisille

Kuhmalahden kappeliseurakunnalla on tapana kutsua vuosittain 50 vuotta aiemmin Kuhmalahden kirkossa ripille päässeet henkilöt koolle viettämään yhteistä iltapäivää.

–Se on sellainen kädenojennus seurakunnasta, osallisia tänä vuonna jäljittänyt ja heille kirjeet lähettänyt diakoni Monika Viitala kertoi.

Viime sunnuntaina ohjelmassa oli Kansanlaulumessu kirkossa ja ohjelmallinen kahvitilaisuus Pentosalissa. Samalla vietettiin Kuhmalahden kotiseutuyhdistyksen kotiseutupäivää.

–Tosi mukava, että tällaista järjestetään. Odotin kyllä, että meitä olisi tullut tänne enemmän, Aija Lindholm sanoi.