Pälkäneeltä perunaa talveksi. Muistan vieläkin, kuinka pakkasimme monena syksynä kimpsut ja kampsut ja lähdimme Tampereelta Pälkäneelle perunanhakumatkalle. Määränpäänä oli Ylisen tila Epaalassa. Matka oli pikkutytölle elämyksellinen jo ennen kuin yhtä ainutta perunaa oli säkkiin noukittuna. Kaivannon maisemat näyttivät auton takapenkillä istuvan lapsen silmiin uskomattomilta – muistan ihmetelleeni, kuinka lähellä järveä tie voikaan kulkea.
Ylisen tilalla perunat sai valita ja noukkia omin käsin pihamaan suurilta lavoilta. Lavoille piti kiivetä tikkaiden avulla: nuot tikkaat tuntuivat tuolloin valtavan suurilta. Tämä oli pienen tytön mielestä aika jännittävää. Itselläni ei muistikuvia tilan tuolloisesta isäntäväestä ole, mutta vanhempi polvi muistelee edelleen, kuinka mukavia isännät olivat, ja kuinka he tulivat vuosien varrella hyvinkin tutuiksi. Perunareissuista muotoutuikin meille jokasyksyinen mukava tapahtumapäivä.
Usein olimme liikkeellä koko suvun voimin: oman perheeni lisäksi mukana olivat myös mummu, pappa ja tädin perhe. Itse asiassa mummuni ja pappani tämän perunanhakuperinteen joskus 1980-luvulla aloittivat, ja tapa juurtui sitten jälkipolvillekin. Kun me lapset olimme parhaassa kasvuiässä, perunoita haettiin kerralla sellaiset 70–80 kiloa. Kyllä niitä hyvän aikaa lisukkeiksi keitteli!
Kotona perunat vietiin oitis maakellariin, jossa ne säilyivät hyvinä koko talven. Lukuisat kerrat tepsuttelin pihan poikki kattila kädessäni perunoita hakemaan päivän ruoan kanssa keitettäväksi. Tuo maakellarikin oli muuten lapselle aika jännittävä paikka: kapeat portaat veivät maan pinnalta maan alle lähes säkkipimeään tilaan. Piti olla tarkkana, ettei ovi päässyt vahingossakaan sulkeutumaan. Kun perunat olivat kattilassa, yhtään ylimääräistä aikaa ei kellarissa tehnyt mieli viettää.
Yhä vielä Ylisen tilalta ja jokuselta muultakin pälkäneläistilalta kotitaloudet voivat hakea syksyllä perunat jemmaan talven varalle. Hienoa, että tällainen mahdollisuus on säilynyt, vaikka kehitys tahtoo mennä siihen suuntaan, että paikallinen peruna lähtee yhä useammin tukkuihin tai suoraan laitoskeittiöihin raaka-aineeksi.
