Kuukkelin – metsien tarunhohtoisen retkikaverin – uskottiin hävinneen Pälkäneeltä jo kauan sitten, mutta Äimälästä löytyi poikue kaksi vuotta sitten, ja tältä vuodelta on taas saatu oleskelumerkkejä. Oletko sinä nähnyt?
Kuukkelia tituleerataan metsien sielunlinnuksi. Kyllä se arvonimensä on ansainnut, sillä se saattaa tulla uteliaasti katselemaan retkeilijää ja hävitä sitten äänettömästi metsään. Pälkäneeltä on Äimälän lisäksi muutamia havaintoja joidenkin vuosien takaa. Kuukkeli on ilmestynyt katselemaan passissa odottavaa hirvestäjää, täyttä ämpäriä kantavaa marjastajaa tai evästaukoa pitävää linnustajaa.
Kuukkeli on piilottelun mestari, mutta jos se näyttäytyy kulkijalle, syy on aina sama: toive ruuasta. Marjat kiinnostaisivat, samoin retkeilijän eväät. Aivan erityisesti kalastajan jäljiltä perkuutähteet. Ja metsästäjän jäljiltä suolestusjätteet.
Metsästäjä, kalastaja, marjastaja, sienestäjä, retkeilijä
Syksyllä on parhaat mahdollisuudet törmätä kuukkeliin metsässä. Syksyllä se kerää tuhansittain ruokapiiloja talven ja kevään eineiksi ja liikkuu ahkerasti reviirillään. Oletpa metsästäjä, kalastaja, marjastaja, sienestäjä tai muutoin vain metsässä retkeilijä, voit tuurilla törmätä kuukkeliin. Et kuitenkaan voi itse löytää sitä, vaan se näyttäytyy sinulle, jos uskoo pääsevänsä ruuille.
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys yrittää selvittää maakunnan kuukkelitilannetta. Olisimme erittäin kiinnostuneita havainnoistasi. Jos näet kuukkelin tänä syksynä tai olet nähnyt kuluneina vuosina, pyydämme ilmoittamaan siitä minulle (raimo.seppala@nic.fi, 050-560 4861).
Raimo Seppälä
