Ei puhuta Jumalasta. Monelle suomalaiselle tuttu reaktio, jos syystä tai toisesta uskonnot tulevat esille keskusteluissa.
Uskonnosta, jumalasta tai oikeastaan mistään yliluonnollisesta ei yleensä ottaen haluta puhua ollenkaan, oli kyse sitten Allahista, Buddhasta, kristinuskon Jumalasta tai vaikka sitten lentävästä spagettihirviöstä.
Jos työpaikalla kesken kahvitauon joku kysyy, mihin sinä uskot, vastauksena on tyypillisesti kiusallinen hiljaisuus. Kenties päähän voi tulla sellainenkin ajatus, että nythän se yrittää käännyttää minua.
Suurimmalle osalle suomalaisista Jumalasta puhuminen ei vain ole luonnollista. Uskonto on suuri, ja vaikeakin aihe, mitä ei, syystä tai toisesta, mielellään haluta ajatella.
Pälkäneelläkin toimii uskonnollisia yhteisöjä, esimerkiksi Pälkäneen seurakunta sekä Pälkäneen Katukappeli. Kukaan ei kovaan ääneen ainakaan julista olevansa aktiivisesti kummankaan toiminnassa. Tai jos julistaa, saa hihhulin maineen ja uskottavuus karisee. Kylällä ajatellaan, että ei ehkä ole ihan täysjärkinen ihminen, kun kirkossa käy.
Näitä aktiivisia kirkossa/kappelissa kävijöitä ei välttämättä kiinnosta, mitä kylillä mietitään, mutta miksi ”suuren yleisön” reaktion pitää silti olla negatiivinen ja ennakkoluuloinen.
Jokaiselle ihmiselle, joka uskoo johonkin, usko on varmasti iso osa elämää. Harvoin kuitenkaan heidän tarkoituksenaan on tuputtaa uskoaan muille. Monet ovat varmasti tyytyväisiä siihen, että heillä on oma uskonsa.
Monesti kuitenkin ei-aktiivinen kirkossakävijä ajattelee aktiivisten kävijöiden olevan tyhjäpäitä, jotka vain yrittävät käännyttää mukaan julistamaan heidän sanomaa. Kenties pakottavat vielä laittamaan rahaa kolehtihaaviin.
Näinä suvaitsevaisuuden aikoina kuulee usein julistettavan, että ihmistä ei pitäisi tuomita ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen tai muun yksittäisen seikan takia. Silti monesti tuntuu siltä, että kaikkia uskontokuntia kohtaan ollaan nimenomaan ennakkoluuloisia ja epäsuvaitsevaisia.
Aktiivisesti kirkossa tai vastaavassa uskonnollisessa yhteisössä toimiminen ei tee ihmisestä typerää tai vähäjärkistä, eikä hän joka käänteessä pyri käännyttämään muita omaan yhteisöönsä.
Nämä uskovat ihmiset ovat vain tavallisia suomalaisia ihmisiä, jotka haluavat uskoa omalla tavallaan. Eivät he halua pitää meteliä itsestään, eivätkä pidä itseään toisia ihmisiä parempina. Varmasti hekin vain haluavat olla omia itsejään ketään loukkaamatta tai häiritsemättä.
Usko voi tuoda yksittäiselle ihmiselle valtavasti voimaa ja toivoa. Varmasti monikin pälkäneläinen tai suomalainen uskoo johonkin, mutta ei vain halua tai uskalla sanoa sitä ääneen, sillä silloin huhut alkavat pyöriä ja hänestä leimattaisiin tyhjäpää. Suomessa on uskonvapaus, joten antaa kaikkien harjoittaa omia uskontojaan rauhassa.
On kuitenkin muistettava myös, että Suomessa on uskon vapauden lisäksi vapaus uskonnosta. Kukaan ei pidä siitä, että yritetään muiden ajatuksia tunkea väkisin päähän.
Antaa kaikkien olla rauhassa ja uskoa siihen mihin uskoo tai vaihtoehtoisesti olla uskomatta mihinkään, jos siltä tuntuu.
Antti Hintikka
