Pälkäneen Musiikkiteatterin ”Puri naapuri” kurkisti kerrostalon salattuun elämään

Pälkäneen Musiikkiteatterin tämän syksyn näytelmä Puri naapuri esitettiin neljä kertaa yhteiskoulun auditoriossa ja katsojia esityksissä oli yhteensä noin 200. Kuvitteelliseen Vaahterapolun taloyhtiöön sijoittuvan näytelmän oli kirjoittanut ja ohjannut Pasi Repo.

Puri naapuria harjoiteltiin jo viime keväästä lähtien, mutta tänä syksynä – elokuun lopulta lokakuun ensi-iltaan – teatterilaisilla oli erityisen tiivis harjoittelujakso, jolloin näytelmän tapahtumat ja henkilöhahmot kypsyivät sellaisiksi kuin ne esityksessä nähtiin.

Näytelmän monenlaisten sattumusten väliin mahtui paljon musiikkia, kuten musiikkiteatterissa pitääkin: näytelmässä kuultiin lauluja aina Sound of Musicista täysin uusiin, nimenomaan näytelmän hahmoille tehtyihin sävellyksiin ja sanoituksiin.

Kerrostaloyhtiön elämä osoittautui melko vilkkaaksi Pälkäneen musiikkioopiston näytelmässä ”Puri naapuri”.

 

Ohessa kirje, jonka näytelmän Kaarina on kirjoittanut muille Vaahterapolun taloyhtiön asukkaille.

Heippa, koko Vaahterapolun väki!

Tänään on kulunut puoli toista viikkoa siitä, kun teidät viimeksi tapasin, ja joka päivä on ollut vähän ikävä teitä ja yhteisiä hetkiä Vaahterapolulla.

Toivottavasti olet, Laitiska, antanut minulle anteeksi sen roskapussin tonkimisen ja pahat sanani: vaikka kierrätys näinä ilmastonmuutoksen aikoina tärkeä asia onkin, ehkä tuo tapani siihen puuttua ei kuitenkaan ollut se paras mahdollinen. Olet hyvä ihminen, aikuinen nainen, Laitiska; toivottavasti Maurikin muistaa sen, ja vietätte vielä monia yhteisiä ihania vuosia.

Kiitos Vaahterapolun tomerille eläkeläismummoille, kolmelle muskettisoturille,  Astalle, Martalle ja Railille! Te olette aina valmiina tinkimättä, suurella arvokkuudella huolehtimaan taloyhtiön tärkeistä asioista, kuten viirin nostamisesta salkoon ja grillien kuumentamisesta pihatalkoopäivänä. Toivottavasti te saatte edelleen huoltomies Aapelin vieraaksenne erilaisia vikoja korjaamaan, vaikka hän tähän uuteen asukkaaseen, kauniiseen Maijaan, niin kovasti ihastuikin, että ihan heti kihloihin saakka piti mennä. Kerrankos sitä kompastutaan yhdessä, kun ollaan viemässä lehtiä kompostiin… Mutta ehkäpä se olikin rakkautta heti ensi silmäyksellä, vaikka Aapeli ei ihan heti uskaltanutkaan ottaa sitä ratkaisevaa askelta. Paljon onnea teille kuitenkin, Maija ja Aapeli. Ja anteeksi, Maija, että siellä lenkkisaunassa sinua ruoskin. Toivottavasti se ei kovin paljon sattunut.

Entäpä sinä, Tiina? Mitä sinulle ja ihanalle tyttärellesi Ninnille kuuluu? Toivottavasti olet löytänyt tasapainon työn, lastenhoidon ja vapaa-ajan välillä. Sinä olet tervejärkinen nuori äiti, nyt sen ymmärrän. Oli hyvä, ettet lähtenyt meidän hömpötyksiimme mukaan, eli et esimerkiksi uskonut siihen, että Maija olisi murhannut Aapelin ja haudannut hänet kukkapenkkiin. No, joukossa tyhmyys joskus tiivistyy, kuten tiedät, ja huhumylly saa alkunsa hyvin pienistä asioista, niin pienellä Vaahterapolulla kuin internetin ihmeellisessä maailmassakin. Toivotaan myös, että Peetu on pysynyt tallessa, ettei Ninnin tarvitse sen perään huudella. No, toisaalta minäkin voin nyt Peetun etsimiseen osallistua: onhan se kuitenkin ihanan Ninnin tärkein lelu ja unikaveri.

Terhiä haluan myös kiittää kaikesta. Olet hienosti hoitanut taloyhtiön kierrätyskeskusta, ottanut vastaan uudet asukkaat ja ollut muutenkin monessa mukana omalla persoonallisella tavallasi. Hienoa, että suhtauduit myös niin ymmärtäväisesti kellarikerroksen treenikämpän poikiin. Onneksi he olivat tajunneet soittaa niin hiljaa, etteivät joutuneet minun silloisen Il capitano -persoonani kanssa tekemisiin.

Kiitos myös sinulle, Nette, että toit Vaahterapolulle uusia tuulahduksia maailmalta. Olet innokkaasti uusia asioita tutkiva, älykäs nuori opiskelija, ja luultavasti tämä sinulle tähän saakka täysin vieras maailma, kerrostalo, antoi sinulle paljon uutta ajateltavaa. Uusia ystäviäkin varmasti sait meistä kaikista, ja erityisesti Tiinasta. Aluksi soluttauduit hänen kotiinsa tutkijana, mutta lopulta varmasti huomasit, että hän tarvitsee ennen kaikkea tukea ja ystävää.

Kiitos, Pasi, kärsivällinen luojamme, ohjaajamme ja säestäjämme: ilman sinua meistä ketään ei olisi. Sinä saat meistä kaikista irti parhaan, koska uskot ja luotat meihin. Me arvostamme sitä hyvin paljon.

Kiitos myös Mikko: tulit pienellä varoitusajalla tutustumaan Vaahterapolkuun ja toit sinne paljon iloa musiikillasi ja aina yhtä valoisalla persoonallasi.

Kiitos, Jouni, tekniikan ihmelapsi: sinua ilman Vaahterapolku olisi ollut paljon synkempi ja pimeämpi paikka.

Minä en aina ole ollut helppo ihminen, mutta niin kuin laulustani selvisi, se johtuu monista asioista, jotka elämässäni tapahtuivat ennen Vaahterapolulle muuttamistani. Ja silloinkin, kun olin se kyttääjä ja ilkeä ihminen, oli minulla rinnassa kuumana hehkuva sydän. Nyt en tarvitse enää sitä kovaa haarniskaa sydäntäni peittämään. Kiitos siitä teille (ja hierontalinimentille, jonka piti olla vain ulkoiseen käyttöön)!

Terveisin

Kaarina