Turkinkyyhky on alkujaan kotoisin Intiasta, mutta se levittäytyi jo ajat sitten Vähään Aasiaan ja jatkoi siitä eteenpäin. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä se aloitti ryntäyksen Balkanilta luoteeseen ja valloitti lyhyessä ajassa Keski-Euroopan ja levittäytyi siitä kohti Englantia, Hollantia ja Tanskaa.
Monet odottivat, että turkinkyyhky olisi nopeasti valloittanut myös Pohjoismaat. Valloitustahti kuitenkin vähän hiljeni, oletettavasti kylmien talvien takia. Tosin Ruotsin laji saavutti jo 1949 ja pesintäkin todettiin jo seuraavana vuonna. Suomessa laji tavattiin ensi kerran 1953, mutta ensimmäinen varmistettu pesintä todettiin vasta vuonna 1966.
Nykyisin turkinkyyhky on asettunut etenkin Varsinais-Suomeen ja länsirannikolle. Suomen kannaksi arvioidaan nyt noin 150–200 paria.
Kymmenen viime vuoden aikana myös Pirkanmaalla havainnot lajista on olleet lisääntymässä. Tänä kesänä lajin todettiin pesineen onnistuneesti Oriveden keskustassa. Lisäksi havaintoja kuluneelta vuodelta on muun muassa Ylöjärveltä, Ikaalisista ja Pälkäneeltä. Vuosilta 2010–2017 havaintoja lajista on muun muassa Akaan Viialasta, Nokialta ja Vesilahdelta. 1999–2000 laji tavattiin Sahalahdella ja Kangasalla. Etenkin Viialassa turkinkyyhkyjä käytiin säännöllisesti katselemassa.
Turkinkyyhky viihtyy hautausmailla
Turkinkyyhky tuntuu suosivan pikkukaupunkien laitamia, puistoja ja pieniä taajamia, erityisen hyvin se näyttää viihtyvän hautausmailla. Yleensä laji karttaa tiheään rakennettuja alueita.
Mahdollisesti turkinkyyhkyn leviämistä ovat rajoittaneet kovat talviolosuhteet, mutta talviruokinnan avulla sekin löytää helpommin ravintonsa. Laji on alkujaan lämpöisempien maiden asukas, mutta varmasti tottuu meidänkin talvisiin oloihimme, varsinkin kun ne tästä kaiken aikaa helpottavat.
Turkinkyyhky ääntelee samaan tapaan kuin muut kyyhkyt. Sen ääni muistuttaa paljolti sepelkyyhkyn kujerrusta. Soidinaikaan kuuluu tiheään tahtiin ja tuntitolkulla ”ku-kuu-ku”, joka varmasti kiinnittää huomiota.
Aiemmin laji pesi muun muassa rakennusten koloihin ja joutui kilpailemaan pesäpaikoista naakkojen kanssa. Nyt se on siirtynyt pesimään tiheissä puissa ja välttää siten kilpailun pesäpaikoista.
Kooltaan turkinkyyhky on meikäläisiä muita kyyhkyjä pienempi ja sirompi, pituudeltaan noin 30 senttimetriä. Altapäin nähtynä pyrstön tyvi on musta ja kärkipuoli loistaa valkoisena. Lajin erityistuntomerkkinä on niskan kapea musta poikkijuova.
