Kun kaikki sujuu kuten on sovittu, perusyrittäjä saa harvoin kiitosta – ja kiinteistönhuoltoyrittäjä usein haukut.
Kunnan ja kiinteistöjen kanssa tehtäviin hoitosopimuksiin kirjataan tarkasti, montako senttimetriä pitää sataa lunta, jotta aura lähtee liikkeelle ja mihin kellonaikaan mennessä lumityöt on oltava tehtynä. Mutta kun maa on valkoinen, kaikki ovat sitä mieltä, että oma piha ja tie pitäisi olla saman tien aurattuna.
– Talkkari on aina ihmisten hampaissa. Tämä on sellainen kusitolpan virka, kuten Tero Rönni sanoi kansanedustajan hommista, Matti Norokorpi kuvaa epäkiitollista työtään.
Lumitöihin tai viheralueiden hoitoon tyytymättömien pitäisi olla valmiita maksamaan enemmän veroja tai yhtiövastikkeita, jotta katujen ja pihojen hoidossa ei pihtailtaisi. Kun tilaaja säästää hoitotasosta, moitteet saa urakoitsija.
– Jos piikki olisi auki, ja sanottaisiin että hoida hommat, niin heti olisi kymmenelle äijälle töitä. Mutta tämä ei toimi niin, vaan se tehdään, mitä tilataan, ”Norkku” sanoo.
Puhelin soi myös aurinkorannalla
Matti Norokorpi on esimerkki pienyrittäjästä. Mies ei istu solmio kaulassa toimistossa, vaan painaa kädet rasvassa pitkää päivää.
– Olen piruillut sälleille, että he tekevät päivällä kuusi tuntia hommia ja minä hoidan loput 18 tuntia. Puhelimeen vastataan, kun se soi – vaikka olisin etelän lomarannalla. Työssä on koko ajan kiinni: 24 tuntia vuorokaudessa saa vahtia, pitääkö miesten lähteä liikkeelle.
Lähes 40-vuotisen yrittäjäuran aikana moni auramies on ehtinyt aloittaa ja lopettaa Pälkäneellä.
– En itsekään ryhtyisi näihin hommiin, jos saisin uudestaan aloittaa. Se ei ole mitään herkkua, kun ensin kyttää koko yön, että tuleeko lunta ja sitten lähtee kolhimaan kauhaa kaivojen kansiin.
Toisaalta mies sanoo rakastavansa työntekoa yli kaiken.
– Eniten työintoa saa somettajista ja muista ompeluseuraporukoista, jotka piruilevat ruutujensa äärellä.
Urakat ovat tarkasti kilpailutettuja
Jos haluaa tehdä töitä maaseudulla, työpaikka pitää usein luoda itse. Näin toimi myös Norokorpi 39 vuotta sitten.
– Insinööreille ei tahtonut olla töitä siihen maailmanaikaan, kun valmistuin. Minä olin meidän porukasta ainoa, joka aloin heti pitää omaa luukkua.
Yrittäjän ura käynnistyi vuonna 1979 Nuijanmäellä kirkkoa vastapäätä sijainneelta Kesoilin huoltamolta. Onkkaalan kiinteistönhuolto aloitti pienesti bensakaupan ohessa.
– Kunnasta kysyttiin talkkariksi, kun ei ollut rahaa omiin miehiin. Lopputuloksena hoidin melkein kaikki. Välillä kouluille ja vanhainkodeille otettiin omat talkkarit, joita tuurasin. Nyt melkein kaikki on palannut minulle, tosin vain öisin.
Kunta ja seurakunta eivät ole Onkkaalan kiinteistöhuollon pääasiallisia työllistäjiä, vaan sen hoitoon on kertynyt pikkuhiljaa liuta muita kiinteistöjä.
– Olen raapinut kyliltä vähitellen töitä.
Julkiset urakat eivät myöskään lankea automaattisesti kotikylän yrittäjälle, vaan kaikki työt kilpailutetaan tarkasti. Kunnan aurausurakoiden kilpailutus on vielä kesken, joten vielä ei tiedetä, kuka katuja talvella auraa.
– Nykyinen urakka loppui keväällä. Mutta en minä ketään jätä pulaan.
Kiinteistöt kaipaisivat vastuullista vaalijaa
Kunnantalolla, seurakuntatalolla ja kouluilla painiskellaan sisäilmaongelmien kanssa muuallakin kuin Pälkäneellä.
– Auton jos jätät seinustalle, niin se on illalla liimautunut seinään kiinni. Isoilla ilmanvaihtokoneilla imetään kosteus rakenteista sisään ja ongelmat levitetään koko rakennukseen. Oikealla käytöllä ja hoidolla vältettäisiin erittäin paljon harmeja, Matti Norokorpi sanoo.
Hänen mielestään perussyy on se, ettei kiinteistöillä enää ole kokoaikaista, vastuullista vaalijaa.
– Koko ajan pitäisi varmistaa, että kaikki on kunnossa sekä sisä- että ulkopuolella.
Lisäksi kiinteistöt ovat täynnä automatiikkaa, jota hoitavat kallispalkkaiset asiantuntijat.
– Jos nykyään haluaa päästä Pälkäneelle töihin, niin pitää hakeutua tamperelaisfirmaan.
Norokorpi sanoo, että takavuosikymmeninä kunnan rahat riittivät, sillä silloin elettiin tarkasti ja koneita korjattiin käytetyillä muttereilla.
Töitä myös vaikeasti työllistettäville
Yrittäjäyhdistys nosti esiin kotikylän kiinteistöhuoltoyrityksen vastuunkannon, kun se valitsi Vuoden yrittäjää. Onkkaalan kiinteistöhuolto työllistää kesäaikaan joukon paikallisia nuoria, ja kesäpojista monet ovat saaneet Norokorvelta vakituisempaakin työtä.
– Neljänkymmenen vuoden aikana hommissa on pyörinyt lähemmäs 300 kesätyöntekijää, Norokorpi laskee.
Lisäksi yritys on tarjonnut työtä kehitysvammaisille ja maahanmuuttajille. Se on harvinaista tehokkuuden nimiin vannovassa yhteiskunnassa.
– Mitään sankarin sädekehää en halua, Norokorpi toppuuttelee.
Hänen mielestään kiinteistöalan yrittäjällä on velvollisuus tarjota työtä vaikeasti työllistyville.
– Hyväntekeväisyyttä minä teen erilaisten avustusjärjestöjen kautta.
