11. lokakuuta kello 16.15 Luopioisten Linja starttasi Kyynäröltä. Bussi poimi väkeä matkan varrelta niin, että Onkkaalassa auto oli lähes täysi. Linja-autossa oli tunnelmaa ja upeat ruskamaisemat aivan häikäisivät, kun Valkeakosken ja Lempäälän kautta ajoimme kohti Vesilahden kirkonkylää.
Asetuimme Vesilahden kirkkoon kello 18 maissa. Kun ”KirkkoHarriksi” kutsuttu kirkkoherra Henttinen saapui paikalle, tuli valoa ja väriä kirkkoon. Olisi riittänyt kuultavaa aamusta iltaan, sillä Harrilta pulppusi asiaa, kun hän kertoi Vesilahden kirkon ja pitäjän historiasta. Saimme illan aikana tietoa myös kunnan ja seurakunnan nykyajasta.
Vesilahden nykyinen kirkko on rakennettu vuonna 1802 Vesaniemi-nimiselle paikalle. Siitä paikasta Vesilahti on ilmeisesti myös saanut nimensä
Harri Henttinen kertoi, että J.L. Runeberg on kirjoittanut On meillä aarre verraton -nimisen virren kuudennen säkeistön vesilahtelaisille. Tästä syystä virttä lauletaan Vesilahdessa paljon.
Henttinen on myös mukaillut tämän virren 183 sanojen pohjalta seurakunnalleen oman virren:
”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa.
Se Vesilahti meille on, ei paikkaa tämän vertaa.
On metsät, pellot, järvet sen ja kauneus taivaallinen.
Ja ihmiset on helmi sen. On sydän heillä kultaa.
Kuin vesilintu Vesilahdella ja kurki ylväs aivan,
on meillä täällä elämä lahjana Isä Taivaan.
Siunatkoon Kaikkivaltias tän koko paikkakunnan,
sen ihmiset ja eläimet, tän koko luomakunnan.
Varmaan sydämestä ja kotiseuturakkaudesta ovat syntyneet sanat tähän lauluun.
Janne-papin juuret ovat myös Vesilahdella. Janne kertoi kirkossa katselleensa pienenä poikana lehtereiden kuvia ja kuunnelleensa kirkkokuoron laulua jouluna. Vähän isompana partiolaisena hän keräsi joskus kolehtia pitkävartisella haavilla.
Seurakunnan emännät tarjosivat meille maittavan lohikeiton ja tietenkin hyvät kahvit seurakuntatalossa! Saimme siis aimo annoksen ravintoa niin hengelle kuin kropallekin.
Illan päätteeksi poikkesimme Vesilahden pappilassa. Siellä Harri Henttinen kertoi kirjailija Oiva Paloheimosta, joka on asunut pappilan pihapiirissä. Paloheimo oli nimittäin naimisissa kirkkoherra Kalle Kahiluodon tyttären Sirkka-Liisan kanssa. Sivurakennuksessa olevaan Paloheimo-museoon tutustuminen jäi meiltä toiseen kertaan.
Oma pappimme Janne Vesto pääsi vihdoin pitämään iltahartauden. Sen jälkeen KirkkoHarri siunasi meidät paluumatkalle.
Pimeää oli, kun myöhällä palailimme Pälkäneelle. Mutta mieli ja ajatus olivat valoisia. Oli siunattu retki!
Niin, ja olivathan siellä yhteislaulun myötä mukana myös Lavin Veikko, Limperin Hilma ja Anttilan Aukusti…
Kiitos järjestäjille, matkaseuralle ja Luopioisten Linjalle!
Eräs mukana ollut
