Kangasalan Eläkkeensaajat eivät pihdanneet, vaan uhrasivat peräti bingotapaamisensa päästäkseen kuulemaan Anu Kuikkaa, joka kertoi, miten perustaa Hyvän mielen kulttuurikerhoa uuvuttamatta vetäjiä. Ratkaisevaa on muun muassa vastuun jakaminen ja kaikkien osallistuminen. Kysely tuotti toiveita siitä, mitä toiminta voisi olla. Kangasalla päätettiin tehdä ainakin tontunovia ihan omin käsin vielä ennen joulua, Merja Päivärinta lupasi ja aletaan myös laulaa yhdessä entistä enemmän. Muistikerho sai kannatusta, samoin matkaelämysten jakaminen, pelit ja keskustelu ajankohtaisista aiheista.
Pienet askeleet ovat tehokkaampia kuin kaiken kerralla muuttaminen, todettiin. Ensi vuonna alkavassa Kulttuurikilometrit-tapahtumassa voidaan perehtyä esimerkiksi johonkin taiteilijaan ja samalla kävellä vähitellen porukalla.
– Yksikin idea on hyvä, Anu kannustaa yhteisöjä.
Anu Kuikka kertoi ryhmästä, joka päätti harrastaa kulttuurimatkailua. Täältä etelästä Reidar Särestöniemen maisemiin on pitkä matka. Sen voi tehdä kuitenkin nykytekniikalla käyttämällä esimerkiksi videotykkiä. Kulttuurimatkailuryhmä päätti ”kävellä Kittilään” patikoimalla lähimatkoja joka tapaamisella ja tutustumalla taiteilijaan töineen. Kun kilometrit tulivat täyteen, olikin aika pitää juhlat. Käden taidoissa esimerkiksi sukkien neulominen, niin suosittua kuin se yhä onkin, alkaa olla jo kypsyyspisteessä. Tästä kertovat myyjäisistä käsiin jäävät neulomukset, jotka tekijä joskus lopulta lunastaa itselleen. On siis syytä seurata aikaansa ja ryhtyä johonkin uuteen kuten nykyään askartelijoita villitsevien tontunovien kasaamiseen.
Anu Kuikka on Eläkkeensaajien Keskusliiton järjestösuunnittelija. Hän virittelee niin sanottua Elinvoimaa-toimintaa, jolla on menossa jo seitsemäs vuosi.
– Tässä ei niinkään korjata vaan ennalta ehkäistään ongelmia, Anu kertoi.
Työkaluna on kerho, jossa ei niinkään lähdetä seuraa johtajaa -meiningistä. Itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan. Ensin kuunnellaan mitä kerholaiset haluavat, jaetaan tehtäviä ja voidaan käsitellä lähes vaikka mitä kuten liikuntaa, ravintoa, pelejä, matkailua, muistelua ja niin edelleen. Vaativaksi koettiin tapaaminen nuorten kanssa, jotta maailmat edes hieman raottuisivat puolin ja toisin.
– Tavoitteena on kokonaishyvinvointi, josta osa on mielen hyvinvointia. Positiivinen mielenterveys tarkoittaa arkisia asioita. Eikä kaiken aikaa tarvitse puhkua ilostakaan, voi olla rauhassa oma itsensä ja tulla kuulluksi vaikka erilaisena kuin enemmistö, Anu kertoi.
Iän myötä kasvaa haluttomuus ja kyvyttömyyskin osallistua yöpymistä vaativille matkoille. Nykytekniikka voi auttaa, sillä sohvaltakin voi esimerkiksi You Tubea katsomalla ”vierailla” San Fransiscossa tai Savonlinnassa. Espanjaan voi perehtyä yhdessä, jakaa omia kokemuksia ja tehdä sikäläistä ruokaa.
– Kaikki kulttuuri piristää, Anu muistutti, oli sitten kyse musiikista, elokuvista, luonnosta, peleistäkuten Kangasalla harrastettu boccia.
Pidetään niistä jo omaksutuista kiinni ja tehdään yhdessä jotain, joka meille sopii. Suoramalaiset mainostivatkin joka tiistaiaamuista tuolijumppaansa työväentalolla. Sinne mahtuu eikä se ole vaikeaa.
Naapuriin tamperelaisille ei kannata isosti mainostaa sitä, että Hyvän mielen kulttuurikerhon juuret ovat Turussa! Ensimmäiseen tilaisuuteen ei tullut ketään, ei toista järjestäjääkään, mutta keksijät Heljä ja Juhani eivät antaneet periksi. Vähitellen koolla oli parikymmentä henkilöä ja posti kulki jopa yli 70:lle kotiin juuttumista vastustavalle eläkeläiselle.
– Jo kuljetusapu on merkittävä asia. Ei muuteta sitä hyvää, joka jo on olemassa, Anu sanoo.
– Tykkään nähdä ihmisiä. Lähes aina osallistun bingotapaamisiin, Leila Kauranen kertoo.
Alkuaan kempeleläisellä Leilalla on nyt rollaattorillakin eli kävelytelineellä taittuva matka Jalmarinkodon viereltä entiseen valtuustosaliin joka tiistaiaamu bingoa pelaamaan. Hiljattain Leila teki sellaista, jonka voi tehdä vain kerran eläessään.
– Täytin 85 vuotta, hän virnistää.
Eläkkeensaajien Keskusliitto on julkaissut Marja Raitoharjun ja Anu Kuikan toimittaman kirjan Hyvän mielen kulttuurikerho. Käsikirja mielen hyvinvointia edistävien kerhojen toimintaan.
Marjatta Pöllänen
