Yksin olemisesta tuntuu kaikilla olevan negatiivinen kuva. Se sekoitetaan kuitenkin vain yksinäisyyteen. Yksinäisyys on kyllä negatiivinen asia, sillä kukaan ei halua olla yksinäinen, mutta monet ihmiset varmasti haluavat aina silloin tällöin olla yksin.
Minä itse nautin yksin olemisesta. Joskus on aivan mahtavaa ajaa keskellä yötä yksin kotiin, seurana vain omat ajatukset. Tai vaihtoehtoisesti kävellä kahden melupesäkkeen, kodin ja koulun, väliä. Joskus koulumatkat ovat päivän juhlahetkiä, kun ei tarvitse kuunnella koulukavereiden, eikä pienempien sisarusten aiheuttamaa mölyä.
Jos kertoo kavereille, että haluan olla nyt yksin, kaikille tuntuu tulevan mieleen, että olen vihainen. Näin ei kuitenkaan asian laita ole. Ei kavereissa mitään vikaa tarvitse olla, vaikka haluaakin olla yksin.
Minulla on monia hyviä kavereita ja olen kiitollinen siitä. Heille yksin oleminen ei kuitenkaan ehkä ole niin erikoista ja siksi ihmettelevätkin, miten siitä voi nauttia.
Minulle yksin oleminen on kuitenkin nimenomaan erikoista, sillä olen sitten koulussa, tai kotona, on ympärillä koko ajan vähintään kymmenen ihmistä. Siinä ei liikaa jää tilaa tai aikaa omille ajatuksille, tai yksinololle.
Yksin olo siis sekoitetaan turhan usein yksinäisyyteen, mutta ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Yksin olosta voi, ja pitääkin nauttia. Jos aina silloin tällöin saa keskittyä vain itseensä ja yksin olemiseen, jaksaa myös olla mukava toisia kohtaan.
Itse ainakin olen huomannut sen, että jos on liikaa hälinää koko ajan ympärillä, voi helposti olla töykeä, tai epäkohtelias muita kohtaan. Nauttikaa siis yksin olosta.
