Nähtiin taannoin, lokakuun lopulla, televisiossa jumalanpalvelus emäseurakunnastamme Pälkäneeltä. Hieno saarna, jossa sananjulistus ja historiallinen tieto yhdistyivät hyvin. Muukin ohjelma oli tasokasta ja mielenkiintoista. Ei tuntunut ollenkaan hassummalta, että nyt kuulumme Pälkäneen seurakuntaan.
Muistatteko, että muinaisina aikoina Luopioinen oli kirkollisesti liitetty Hauhoon. Seurakunnan nimi ei ole ainut asia, joka on ajan mittaan muuttunut. Myös kirkonmenot ovat aika lailla erilaiset kuin meidän lapsuudessa. Ensimmäiset mummon muistot ovat jo neljäkymmentäluvulta. Hevoskyydillä silloin liikuttiin, perhekunnittain. Lapselle oli rasitus, kun piti olla pari tuntia kiltisti paikallaan. Nykykirkossa näkee enimmäkseen kypsässä iässä olevia seurakuntalaisia. Nuoria on pääasiassa silloin, kun rippikoulu on ajankohtainen. Ikärakennekin on siis muuttunut. Myös virsikirja on uudistunut. Ennen osattiin tutuimmat virret ulkoa. Nykyään ei tavallinen rivijäsen ole enää ajan tasalla tälläkään alueella.
Tuntuu siltä, että luterilainen kirkkomme uudistuu kaiken aikaa. Merkittävä askel oli 1988, kun 94 naista sai pappisvihkimyksen. Ehkä naisistuminen on nykyaikaistanut kirkollista elämää. Varmaan hyvä asia. Uudistusta tarvittaisiin roomalaiskatolisuudenkin puolella, kun lasten kaltoinkohtelua tulee ilmi jatkuvasti. Jokohan tällä vuosisadalla aletaan sallia heikäläisten pappien avioituminen? Eikös Jeesus ollut jo kaksituhatta vuotta sitten tasa-arvon kannattaja? Meillä Suomessa onkin pitkään noudatettu hänen oppejaan, ja naisilla on täällä ollut oikeasti oikeuksia. Ja myös korkeita virkoja: piispana, presidenttinä ja pääministerinä.
Yleisesti ottaen kaikki muuttuu kaiken aikaa. Tämänikäistenkin kohdalla on jo ollut monta juttua, joita on pitänyt opetella uusiksi. Vuonna 1963 markka muutettiin sata kertaa pienemmäksi. Vajaa neljäkymmentä vuotta kului, ja sitten heitettiin koko markka menemään, kun aloimme hääriä eurojen kanssa. Ensimmäiset Suomen markat lyötiin 1864. Mummon isoisä oli silloin 4-vuotias, mutta tuskin pikku taaperot silloin vielä viikkorahoja saivat. Hänen isänsä kai oli aiemmin tehnyt Kristiinankaupungin markkinoilla kauppoja ruplilla. Raha ei ole ainut juttu, jossa vaihtelua on tapahtunut. Esimerkiksi pituus- ja painomitat olivat muinoin eri kuin nyt. Joskus tiedettiin, mikä on virsta tai kyynärä. Mahtaako Luopioisten Kyynärön kylän nimi olla tuota perua?
Ei uskalla edes ajatella, millaiseksi muuttuu jatkossa terveyspalvelutarjonta. Ehkä tässä ehtii kuolla ennen isompia myllerryksiä. Yksi muutos, joka sai vanhan haromaan harvenneita hiuksiaan: kesäaika, kellojen kääntely kaksi kertaa vuodessa. Toivottavasti ehtii nauttia jonkin aikaa elämästä sittenkin, kun moisesta riesasta päästään.
Mymmeli
