Kynttilä papalle, kynttilä vaarille

Kirjoittaja on Sydän-Hämeen Lehden toimittaja.

Viime vuonna perheemme isänpäivärutiinit menivät kertaheitolla uusiksi. Sen sijaan, että olisimme miettineet, mihin ravintolaan menemme isänpäivälounaalle suvun kesken ja missä vaiheessa käymme isänpäiväkahvilla toisen suvun kesken ja missä vaiheessa juhlisimme oman perheemme isää, tiemme kulki kohti hautausmaita. Kalevankankaalla kävimme sytyttämässä kynttilän vaarille, Messukylässä puolestaan papalle.

Tänä vuonna teemme saman reissun toistamiseen. Pahin suru on taittunut, mutta silti se edelleen yllättää monissa paikoissa. Kesällä Särkänniemessä tuli mieleen, kuinka siellä oli aina tapana käydä yhdessä. Kimakan vislauksen kuullessa palaa heti mieleen, että pappa se vasta osasi viheltää. Ja lujaa.

Viime vuosi sai ymmärtämään sen, kuinka nopeasti kaikki voi muuttua. Yhtenä päivänä läheinen on elämässämme, ja seuraavassa hetkessä hän on poissa.

Näimme viime vuonna selvästi, mitä on eläminen vakavan sairauden kanssa. Saimme olla saattamassa isääni hänen elämänsä viimeisinä viikkoina Pirkanmaan Hoitokodissa. Näimme, kuinka huumori voi kukkia kuoleman läheisyydestä huolimatta. Näimme, kuinka hoitajat tekevät tinkimätöntä työtä potilaiden hyväksi. Näimme, kuinka pienet asiat korostuvat elämän lopun häämöttäessä: jännittävä jalkapallo-ottelu televisiossa tai istuskelu ulkona auringon paistaessa kasvoille saattoivat olla päivän kohokohtia. Tai se, kuinka sai kylmää kotikaljaa keskellä yötä tai se, kuinka pääsi kerran viikossa saunaan.

Viime vuosi näyttäytyy edelleen monella tavalla utuiselta. Ihanko totta kuljimme perheenä kaiken tuon läpi? Vastasimme ääni väristen lastemme tiedusteluun siitä, kuka mahtaa kuolla seuraavaksi? Istuimme ensin toukokuussa, sitten elokuussa hautajaisissa ensimmäisessä rivissä? Järjestelimme satoja käytännön asioita kuolemien jälkeen? Tyhjensimme veljeni kanssa lapsuudenkotimme?

En voi sanoa, että muistelisin viime vuotta erityisellä lämmöllä. Vuosi oli täynnä surua, mutta elämästä se kuitenkin opetti paljon. Ei kannata lykätä haaveitaan loputtomiin. Kannattaa käyttää elämänsä siihen, mihin ihan oikeasti haluaa. Elämä on tässä ja nyt.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.