Olin pyhäinpäivän aattona vaimoni kanssa Oriveden seurakunnan hautausmaalla sytyttelemässä kynttilöitä edesmenneiden omaistemme haudoilla. Samalla kävimme ystävämme Mikko Louhivuoren haudalla. Olimme tutustuneet toisiimme Oriveden seurakuntanuorten toiminnassa noin 60 vuotta sitten. Viimeksi olemme nähneet hänet silloin, kun olin työssä Eurajoen seurakunnassa vuosina 1975–81.
Nyt hän on ollut jo kaksi vuotta siellä rajan takana ikuisuudessa. Olemme vaimoni kanssa miettineet käydessämme hautaa katsomassa, miksi haudalla ei ole hautamuistomerkkiä. Oli toki valkoinen risti ja enkeleitä, jotka osoittivat, että joku kuitenkin muistaa häntä. Sitä suurempi olikin yllätyksemme, kun nyt pyhäinpäiväksi hänelle oli hankittu aivan upea muistokivi. Siinä oli teksti: ”Soli Deo cloria” ja 1 Kor.2:2 teksti, joka kuuluu: ”Minä olin päättänyt olla luonamme tuntematta muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.”
Niin juuri. Se riittää silloin, kun elämässä kaikki muu pettää. Sehän on Lutherin ydinlöytö. Yksin Kristus on tie totuus ja elämä. Hän on maailman valo, josta kirkon viimeaikaiset sunnuntain tekstit ovat kertoneet.
Pyhäinpäivänä olimme Kylmäkosken kirkossa kuuntelemassa tyttäremme Henna Helmisen saarnaa. Hän kertoi siitä miten kuolema on timanttia kovempi asia, mutta kuolemaakin suurempi asia on Kristus, kuoleman voittaja.
Tosi kova sanoma. Valo, joka voittaa synkimmänkin pimeyden.
Kiitos Henna. Sait julistaa epäuskoiselle isällesi elämän sanaa. Päätit sanasi Pekka Simojen lauluun, siitä Jeesuksesta joka on väkevämpi kuolemaa. Ristin sana ”se on täytetty” ja Paavalin sana samasta asiasta ”kuolema on nielty ja voitto saatu”, kertoo kuka on todellinen voittaja. Antakoon Herra meille kykyä nähdä uskon silmin haudan tuolle puolen.
Seppo Lahtinen
Pälkäne
