– Hääkuvat odottavat kotona levyllä. Mutta vielä ei ole uskallettu katsoa niitä, elokuussa naimisiin mennyt Emil Pettersson nauraa.
Hääkuva on konkreettinen palkinto uskomattomasta elämänmuutoksesta, sillä 26-vuotias sulhanen poseeraa siinä 50 kiloa pienempänä kuin reilu vuosi aiemmin.
– Häät antoivat inspiraation painon pudotukseen, Emil Pettersson sanoo.
Nuorukainen ei turvautunut valmiisiin ihmedieetteihin, vaan kehitti omaan metodinsa, jota ei voi suositella kenellekään.
– Aamupalaksi en syönyt mitään. Lounaaksi ehkä palan kurkkua ja iltapalaksi puoli pussillista salaattia, kurkkua ja tomaattia sekä puoli pakettia paistettua, vähärasvaista broilerin jauhelihaa. Lisäksi join vähintään kolme litraa vettä päivässä ja hirveästi rooibos-teetä, joka vilkastuttaa aineenvaihduntaa.
Paino hupeni noin kilon päivävauhtia, mutta varsinaista kärsimystä laihdutus ei ollut.
– Rasvaa oli niin paljon varastossa, että polttoainetta riitti.
Perjantaisin Pettersson palkitsi itsensä jollain hyvällä ruualla.
– Paistoimme pizzaa ja teimme lasagnea tai jotain muuta hyvää kotiruokaa.
Vaikeinta teen lipitykseen ja kurkun rouskutteluun palaaminen oli juhlien jälkeen.
– Esimerkiksi synttäriviikonlopun herkuttelun jälkeen vaati kuria, että pystyi palaamaan dieettiin.
Diabetes-diagnoosi havahdutti
Paras palkinto vuoden rankasta painonpudotusurakasta tuli kuitenkin lääkärissä: vuotta aiemmin diagnosoitu kakkostyypin diabetes oli saatu ruokavaliolla kuriin, ja Emil Pettersson saattoi luopua insuliinilääkityksestä.
Suvussa on diabetesta, ja sen vuoksi isoäidin jalat oli jouduttu amputoimaan. Pettersson havahtui alle 25 vuoden iässä siihen, että hän on samalla tiellä.
– Diabetes voi johtaa vakaviin lisäsairauksiin. Halusin elää yli kolmekymppiseksi.
Pettersson ehti maistaa diabeetikon arkea silmänpohjakuvauksineen ja jalkapohjan tökkimisineen.
– Siinä tarkistetaan, että jaloissa on tuntoa.
Diabetes kehittyy vaivihkaa, eikä tautia välttämättä huomaa. Emil Pettersson kiittää työterveydenhuoltoa siitä, että oireet tunnistettiin ajoissa.
– Minut laitettiin työterveystarkastuksesta laboratoriokokeisiin ja lisätutkimuksiin.
Koko ajan nukutti ja kaikki oli raskasta
Porvoosta kotoisin oleva Emil Pettersson päätyi viitisen vuotta sitten tyttöystävän perässä Luopioisiin. Graafikko oli käynyt kuva-artesaanikoulutuksen, mutta ruotsinkielisestä perheestä kotoisin olevan nuorukaisen ei ollut helppo työllistyä Sydän-Hämeessä.
Pettersson pääsi näyttämään taitojaan paikallislehden työkokeilujaksolla. Sen jälkeen hän haki töitä Printscorpiosta. Kielitaidosta oli yllättäen hyötyä, sillä aitoolaisella tekstiilipainolla oli käynnissä ruotsinkielinen nettikauppaprojekti.
Nyt Pettersson on työskennellyt piirtämössä reilun kolmen vuoden ajan.
– Suunnittelen tuotteita koneella ja tulostan niitä.
Arki on melko lailla kevyempää kuin 50 kiloa suurempana. Portaiden nousu sujuu hengästymättä, eikä olo ole väsynyt.
– Koko ajan nukutti, kaikki oli raskasta, ja jo sängystä nouseminen vaati voimia. Sydän kävi ylikierroksilla ja oli kuuma. Olo oli tukala, ja tunsi, ettei kaikki ole hyvin, Pettersson muistelee.
50 kilon lisätaakan kanssa toimiminen ei ole helppoa.
– Kunto oli todella huono, ja jo viiden metrin juoksu hengästytti. Rappuset olivat yhtä helvettiä.
Ylipaino ei näkynyt verensokerin lisäksi muissa arvoissa. Myös raju painonpudotus onnistui melko vähin vaurioin. Keho oli kuitenkin sen verran kovilla, että Petterssonin piti hakea apua sappivaivoihin.
Ruoka lohduttaa, eikä sano mitään pahaa
Emil Pettersson oli iso jo nuorena. Yläkouluiässä painoa oli kertynyt 120 kiloa, ammattikouluvuosina hän painoi 130 kiloa. Sen jälkeen kiloja kertyi lisää.
– Kävin Porvoossa monta vuotta ravintoterapeutilla ja jokusen kerran myös psykiatrilla. Mutta en kokenut että niistä olisi ollut apua; enemmän se oli sellaista syyllistämistä. Minulle ehdotettiin myös vatsalaukun ohitusleikkausta.
Emil Pettersson kokee, että hänellä on eräänlainen ruoka-addiktio.
– Eikä koulukiusaaminen ainakaan auta asiaa.
Tunnesyömistä voisi melkein verrata alkoholismiin: pikkuhuikka helpottaa oloa, mutta jokainen tilkka pahentaa tilannetta.
– Jos ei voi hyvin, ruoka lohduttaa, eikä sano mitään pahaa. Kun oli ollut huono päivä, isosta pizzasta tai parista Hesen mega-ateriasta sai iloa.
Mutta syöminen aiheutti sekä fyysistä että henkistä pahoinvointia. Jättiannoksen jälkeen olo oli vetämätön, ja päälle tuli vielä morkkis.
Koko pieneni 3–4 X:n verran
Diabetesdiagnoosin saadessaan Emil Pettersson oli jo pudottanut hieman painoaan. Silti viisari heilahti 175 kiloon.
Vuoden rajulla dieetillä hän puristi painon 116 kiloon. Vasta siinä vaiheessa hän alkoi googletella tietoa painonpudotuksesta.
– Tiesin, että paino alkaa kertyä nopeasti takaisin, kun siirtyy normaaliin ruokaan.
Petterssonilla nousu jäi vajaaseen kymmeneen kiloon, ja siinä hän on saanut painonsa pidettyä.
– Siinä on opettelemista, kun ei tule täyttä oloa: on nälkä, vaikkei ole nälkä.
5XL:n vaatekokoja sai vain netistä tilaamalla. Nyt 3–4 X:ää pienentynyt mies on sellaisissa mitoissa, että vaatteita löytyy normaaleista kaupoista.
– Vyötärölle jää rajun painonpudotuksen jälkeen löysää: sitä on vähän kuin lepakkomies ja voisi tehdä base jumpin omien nahkojen varassa. Mutta nuorella iällä nahka voi vielä palautua, Emil Pettersson sanoo.
Nälkä kasvaa kuitenkin syödessä. Siksi Pettersson aikoo vielä puristaa painonsa alle sataan kiloon.
– Enää en lähde sellaiseen rääkkiin kuin edellisdieetissä. Mutta jos pysyisi 1200–1400 kalorissa päivässä, kilo kuukaudessa voisi lähteä. Se on tietenkin piinaavaa, kun tuloksia ei tule nopeasti. Juuri sen vuoksi moni lopettaa kesken.
Mutta miten mies hankkii nautintonsa, kun sitä ei enää saa syömällä?
– Ei Hesessä ole pakko ottaa kahta mega-ateriaa, vaan voi tyytyä perusburgeriin.
Lisäksi hyvää oloa tuo pelaaminen. Pettersson pelaa online roolipelejä, jotka ovat myös sosiaalista kanssakäymistä: pelikavereiden ja sukulaisten kanssa tulee pelin ohessa puhuttua muustakin kuin peliin liittyvistä asioista.
