Uotilan leipomolta Onkkaalan suuntaan lähtevä Kantokyläntie tarjoaa ristiriitaisen näyn. Tien toisella puolella siintää Mallasvesi, toisella puolella harjunsyrjän metsikkö. Idyllin pilaa kuitenkin autoromuja täynnä oleva piha.
”Eiköhän tuolle asialle olisi jotain tehtävissä? Paksussa kirjassa on paljon hyviä pykäliä, joilla asiaan voisi ehkä vaikuttaa. Vaatii vaan virkamieheltä rohkeutta toteuttaa niitä. Hämeenlinnassa oli vastaavaa ’arvotavaraa’ autoliikkeeksi kaavoitetun pihalla. Se putsautettiin, kun rakennusluvassa luki autoliike, eikä romuliike”, kirjoittaa Sydän-Hämeen Lehden kolumnistiksi vajaan kymmenen vuoden tauon jälkeen palaava Ilkka Iivari.
Iivari on röykyttänyt Hämeenlinnan kaupunkiuutisten kolumneissaan poliitikkoja ja konsultteja, nostanut esiin epäkohtia ja puuttunut värikkäällä tyylillään toriparkin kaltaisiin hölmöyksiin. Nyt samaa saattaa olla edessä Pälkäneellä, kun Iivari ryhtyy tarkastelemaan kirjoituksissaan uuden kotikuntansa elämänmenoa.
Täkäläinen elämänpiiri on tuttu, sillä reilut kolme vuotta sitten eläkkeelle jäänyt rikoskomisario on viettänyt paljon vapaa-aikaansa Pälkäneellä.
– Olen pyörinyt Pälkäneveden rantamaisemissa melkein 40 vuotta, Kukkolan suoran kohdalla sijaitsevaan Mieliän kylään eläkepirttinsä rakentanut ”kantofilosofi” sanoo.
”Kielisota” poiki palkintoja
Kolarista kotoisin oleva Lapin mies päätyi poliisiksi ja eteni maalaispiiristä ministeriöön. Pisimpään Ilkka Iivari toimi Hämeenlinnassa, jossa ehti tulla täyteen lähes 30 vuotta lainvartijana. Viimeiset kymmenen vuotta rikostutkinnan ohessa tiedotustehtäviä hoitanut Iivari tuli samalla kirkastaneeksi mielikuvaa poliisista.
Tiedotteissaan Iivari ei tyytynyt pelkästään pikkurikosten raportointiin, vaan nosti myös esiin ajankohtaisia ilmiöitä ja pyrki ennaltaehkäisemään vahinkoja ja rikoksia. ”Runoilijapoliisi” saattoi riimitellä poliisitiedotteet tai kirjoittaa vakavat asiat pakinamuotoon. Suomen hauskimmaksi poliisiksi kehutusta Ilkka Iivarista tuli omaleimaisten tiedotteidensa ansiosta toimittajien ja lukijoiden suosikki. Jotkut lehdet ryhtyivät julkaisemaan Iivarin tiedotteet sellaisenaan.
Kaikki eivät kuitenkaan pitäneet Iivarin värikkäästä tyylistä, sillä Suomessa on totuttu siihen, että poliisin taholta suoritetaan tiedottamistoimenpiteitä. Sisäasiainministeriön poliisiosaston uusi viestintäpäällikkö puuttui iivarismiin ja kehotti miestä käyttämään normaalia virkamieskieltä.
Iivari sai vyöryn kannustavia viestejä ja ministeriö hukkui päinvastaiseen palautteeseen. Iivari ei vaihtanut tylsään ja vaikeatajuiseen kapulakieleleen.
– Virkamies kirjoittaa kansalaisille eikä virkamiehille, hän perusteli.
Erikoinen kielitaistelu poiki kirjoittajalle tunnustuksia. Vuonna 2008 Aleksis Kiven Seura palkitsi hänet Eskon puumerkki -mitalilla. Se annetaan toimijalle, joka osoittaa Nummisuutarin Eskon tapaan aitoa suomalaista sinnikkyyttä ja itsepäisyyttä. Vuonna 2009 Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos myönsi Iivarille Vuoden kielihelmen, jolla kannustetaan ja rohkaistaan kansalaisia ja viranomaisia elävän kielen käyttämiseen.
”Iivari on osoittanut esimerkillään, että vakavistakin asioista voi kirjoittaa elävällä suomen kielellä ilman virastokielen koukeroita”, yliopisto kiitteli persoonallisia tiedotteita ja kolumneja.
