Vielä 1970-luvulla tavallinen varpusemme tirskutteli jokaisen lähes jokaisen talon pihamaalla. Samaan aikaan kottaraisiakin oli vielä kaikissa pihapöntöissä. Maalaiskylissä lehmiä tai muita kotieläimiä oli lähes jokaisessa pihapiirissä. Maatalousympäristön nopeat muutokset johtivat muun muassa varpusen ja kottaraisen huimaan vähentymiseen. Muutokset vaikuttivat lähinnä ravinnonsaantiin.
Nyt pikkuvarpunen on syrjäyttänyt tavallisen varpusen lähes täydellisesti. Pikkuvarpusen voittokulku alkoi toden teolla 1970-luvun aikana. 2000 -luvun alusta alkaen pikkuvarpunen on viettänyt todellista riemujuhlaa. Lajin talvikannat ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Lajin leviäminen on ollut viime vuosien aikana nopeampaa kuin minkään muun lintulajin.
Miksi pikkuvarpunen on pystynyt menestymään? Ja mikä on ihmisen osuus lajin runsastumiseen? Pikkuvarpustakin on osittain auttanut leudontuneet talvet, jolloin ravintoa löytyy helpommin. Samoin talviruokinta helpottaa kovimpina aikoina. Pikkuvarpunen on myös selvästi liikkuvampi laji kuin tavallinen varpunen ja löytää siten helpommin ravintoa. Pikkuvarpunen ei varmastikaan ole syynä tavallisen varpusen vähenemiseen, mutta toisaalta se on hyödyntänyt varpuselta autioiksi jääneitä sopivia elinpiirejä. Avaintekijä kuitenkin on lajin hyvä lisääntymiskyky. Se tekee usein kaksi poikuetta vuodessa ja on hyvin sopeutunut erilaisiin pesäpaikkoihin. Pönttöjen lisäksi se rakentaa pesänsä erilaisiin rakennusten koloihin. Pikkuvarpusen saa helposti asettumaan pönttöön kun asettaa sen poikkiasentoon räystään alle, lentoaukon voi tehdä yläkulmaan.
Pirkanmaalla pikkuvarpusia pesinee jo 8000–10 000 paria, ja kanta näyttää edelleen kasvavan. Lajista on tullut vauhdilla uusi tirskuttaja pihasaunan räystäälle. Lajin voi tavata jokseenkin jokaisesta taajamasta Toijalasta Kangasalle ja Pälkäneelle. Pälkäneellä pikkuvarpusen löytää helposti Onkkaalan tai Epaalan lintulaudoilta. Kangasalan keskustan alueella pikkuvarpusen tavoittaa päivittäin Mäyrävuoresta. Myös Liutun ja Ruutanan omakotialueet ovat sen suosiossa. Sahalahdella pikkuvarpusen tavoittaa helposti keskustan ja hautausmaan lähiseudulta. Kuhmalahdella lajin vakipaikkoja ovat muun muassa Iso-Pennon ja Pohjankylän maisemat.
Molemmat varpuset suosivat elinpiirillä tiheitä pensasaitoja ja vanhoja rakennuksia. Tiheät kuusiaidat ja orapihlajat antavat hyvän suojan saalistajia vastaan. Pahimpia vihollisia ovat pihoja kiertelevät varpushaukat ja muut pikkupedot. Vaikka tarvitseehan se haukkakin ravintonsa.
Pikkuvarpusen äänet ovat paljolti samanlaisia kuin varpusen äänet, mutta sen äänisarjat ovat selvästi kovempia ja soinnukkaampia. Pienellä harjoittelulla äänet oppii erottamaan. Pikkuvarpusen parhaita tuntomerkkejä ovat ruskea päälaki ja tumma täplä poskella. Varpusella on harmaa päälaki. Pikkuvarpusen sukupuolet ovat puvultaan samannäköisiä. Lajit ovat niin läheisiä, että ne voivat myös risteytyä keskenään.
