Stailausta tarvitaan

Olen lähes neljäkymmentä vuotta viettänyt jonkin verran aikaa Pälkäneellä ja viimeiset neljä vuotta ihan vakituisena asukkaana. Tänne kun tuli torppa rakennettua. Viihtynyt olen aina, kun on sopivasti puuhastelua ja ympärillä monenlaista luonnon kauneutta.

Olen tässä kannonnenässä ja savotalla pohdiskellut, että miksi Pälkäneelle ei haluta muuttaa. Kaikkea olisi tarjolla, ei tarvitse edes ostoksille montaa kertaa lähteä kauas.

Hiukan tarkemmalla silmällä olen nyt katsellut miljöötä eri puolilla pitäjää liikkuessani. Tämähän tarvitsee hiukan stailausta, joka ei edes kaikilta osin maksa paljon.

 

Nykyään tuo stailaus on jopa joidenkin ammatti, mutta sellaista konsulttia ei tarvitse nyt tilata.

Miettikääpä jos olisitte ostamassa taloa tai asuntoa, niin mikä vaikuttaa aika helposti? Se on ensivaikutelma. Saavut talolle jonka portaat ovat rikki, ovi repsottaa ja pissapotta kaatunut eteiseen, ei synny ehkä mielikuvaa, että tää on minun uusi ihana koti. Mitäs sitten jos vieressä on vielä omatekoinen kaatopaikka, silloin kyllä perävalot loittonevat siitä pihasta nopeasti. Niin ja missä kunnossa on se talolle johtava tie?

Kaupungin asvalttiviidakosta kylälle saapuva asuinpaikan vaihtamista mielivä ajelee Onkkaalanraittia ja säikähtää. Menikö minun uusi superhyperhybridi autoni rikki, kun näin paljon kolistaa? Ei mennyt, tie vain on kuhmurainen ja paikattu kuin entisajan renkipojan housut. Ei anna vakuuttavaa kuvaa kosijalle.

Tiedän, että Onkkaalanraitin kunnostukseen liittyy monenlaista vääntöä, mutta sileeksi se olisi ainakin saatava ja pikaisesti. Antaisi heti vieraalle tuntuman, että tässä kunnassa hoidetaan asioita hyvin.

 

Mitäs katselee valtatietä kylän ohitse huristeleva? Maisemaa tietenkin. Paikoin se on komeaa ja järvikin pilkahtelee, mutta vain pilkahtelee. Tarvittaisiin hiukan pusikkoparturia. Sellainen kun ottaa konesakset käteensä, niin syntyy nopeasti siistiä jälkeä, eikä tarvitse kaljuksi ajella.

Hyvä esimerkki on Kostia Areenan kohta. Puskat poistettiin ja komea houkutteleva rakennus näkyy nyt hyvin.

Vilkaiskaapa Kostianvirtaa Pälkäneveden suuntaan. Vanhat lahot puut ovat kaatuneet virtaan ja osa odottaa seuraavaa pientä tuulahdusta. Pienellä savotalla virta muuttuisi edukseen.

 

Yhtä ”komistusta” olen ihmetellyt kaikki nämä vuodet kun olen Pälkäneelle ajellut Hämeenlinnan suunnasta. Heti kun saapuu houkuttelevaan leivän tuoksuun, niin seuraava näky vie houkuttelevuuden. Siinähän on romuvarasto keskellä asuinaluetta. Nyt se ei näy enää valtatielle, kun puskat ovat kasvaneet eteen. Joskus siis on hyötyä puskistakin.

Entäpä jos muuttoa miettivä päättääkin ajella Kantokyläntietä, niin jopa näkyy. Takana pilkottaa Mallasvesi, mutta kyllä ne romut jää monelle tervetulotoivotuksena mieleen.

Eiköhän tuolle asialle olisi jotain tehtävissä? Paksussa kirjassa on paljon hyviä pykäliä, joilla asiaan voisi ehkä vaikuttaa. Vaatii vaan virkamieheltä rohkeutta toteuttaa niitä. Hämeenlinnassa oli vastaavaa ”arvotavaraa” autoliikkeeksi kaavoitetun pihalla. Se putsautettiin, kun rakennusluvassa luki autoliike, eikä romuliike.

 

Jokainen kuntalainen voisi silmäillä omien nurkkiensa vaikutelmaa vieraan silmiin. Kaunista on mukavampi katella.

Ei aina tarvitse rutista ja ihmetellä, miksi veroäyri nousee. Nousee se, jos ei ole maksajia tarpeeksi. Siistillä vaikutelmalla voisi tehdä paikkakuntaa houkuttelevaksi ja siten vähentää omaa veronmaksutaakkaa, kun ihastunut muuttaisi kuntaan.

Tällaiset pienet teot eivät maksaisi mitään, mutta voisivat silti tuottaa satoa omaan laariin. Hiukan hikoilua ja putsausta, niin myös oma silmä nauttisi näkemästään.

 

Kylänraitin liiketilojen tyhjentyminen on huolestuttavaa. Jotenkin se ohikulkija olisi saatava kurvaamaan kylän kautta. Yksi keino on mainonta, mutta se ei tavoita jokaista satunnaista matkailijaa. Jotain tarttis tehdä.

Pienellä juonella voisi ajelijan ohjata kylille, hän saattaisi pysähtyä ja poiketa paikallisessa liikkeessä hankinnoilla. Saattaisi toimia kuin huumekaupassa, että kerran saatuaan hyvää palvelua jää koukkuun.

Nyt kun rakennetaan Roholan asuinaluetta ja sinne pitäisi tehdä se uusi alikulku. Eikun tekemään ja valtatie suljetaan siksi aikaa ja kiertotie kylän kautta. Voisi tehdä ihan hitaasti ja arvokkaasti.

 

Vaikka poliisi on kylältä kadonnut, niin kuin maaseudulta muutenkin, niin voisi siinä olla myös pienen juonen paikka. Tapaan usein kylällä virkeitä valtion eläkkeeksi kutsuttua valtion apurahaa nauttivia kollegoitani. Mehän voitaisiin ruveta vinkkailemaan valtatietä ajelevat keskustan kautta. Kyllä meillä vielä sen verran käsi nousee. Näistä reservipoliiseista kun oikein isot poliisipamputkin haaveilevat.

Saattaisi se meidän rekrytointi olla kuitenkin vaikeaa, kun olemme jo tottuneet vapauteen. Vapautta se maallemuuttoa harkitseva usein etsii, vapautta kaupungin meluista ja saasteista.

Kammataan vielä kylämme tukka ja otetaan stailattuna kosijat vastaan.

 

Ilkka Iivari

Kirjoittaja on pälkäneläistynyt evp rikoskomisario, nykyisin kantofilosofi.