Tommi Pajunen, 23, on käynyt Kangasalan Ratsastuskoululla kuuden vuoden ajan. Autismia sairastavan nuoren miehen yksi ratsastuskerta viikossa on ajan myötä laajentunut kolmeksi toiminnalliseksi tallipäiväksi, joiden aikana Pajunen on mukana hevosten hoitotöissä ja toki myös ratsastaa edelleen. Hevostoimintaan osallistumisella on ollut paljon positiivisia vaikutuksia Tommin arkeen ja toimintakykyyn. – Tämä on mun talli, Tommi Pajunen sanoo.
1. Mielekästä tekemistä
Tommi Pajunen on hyvin toimintakykyinen autisti: hän käy avustajan kanssa kaupassa, tekee välipalansa itse, käyttelee pankkikorttia, puhelinta ja tietokonetta siinä missä muutkin. Hän osaa lukea, kirjoittaa ja hakea tietoa itseään kiinnostavista aiheista. Autismin piirteet näkyvät selvimmin kontaktissa muiden ihmisten kanssa. Näissä tilanteissa Pajunen mieluiten vetäytyy syrjemmälle, katselee maahan ja pysyy mieluiten vaiti. Autismi näkyy arjessa myös siten, että joskus Pajunen saattaa jumittua johonkin tilanteeseen.
Pajusen Merja-äiti kertoo, että Tommin murrosikä oli vaikea, kuten se autisteilla usein on. Murrosikäisen pojan käytös oli haastavaa ja välillä aggressiivistakin niin kotona kuin koulussakin. Merja Pajunen etsiskeli pojalleen sopivaa ratsastustuntia Pikonlinnan lähistöltä, jossa poika tuolloin asui.
– Eläimet ovat kiinnostaneet Tommia aina. Ajattelin, että ratsastaminen toisi hänelle mielekästä tekemistä, sillä aktiviteetit ryhmäkodissa eivät aina ole olleet riittäviä Tommille. Ei hän innostu vain oman huoneensa siivoamisesta tai pelkistä kävelylenkeistä ryhmäkodin ympäristössä.
Sopiva hevosharrastuspaikka löytyi Liuksialasta Kangasalan Ratsastuskoululta. Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien oli selvää, että sopiva harrastus oli löytynyt: äreä murrosikäinen oli tallilla heti kuin kotonaan.
– Ratsastaminen ja tallin työt tarjoavat Tommille mielekästä ja motivoivaa tekemistä. Tallilla saadut onnistumisen kokemukset ovat saaneet Tommin huomaamaan, että hän pärjää ja osaa, Merja Pajunen iloitsee.
Nykyisin Pajunen käy hevostoiminnassa ratsastuskoululla kolmena päivänä viikossa. Kahtena päivänä hän käy työtoiminnassa Tampereella.
– Siellä siivotaan ja laitetaan ruokaa, Autismi-säätiön ryhmäkodissa Tampereella asuva Pajunen kertoo työtehtävistään.
2. Fysiikan kehittymistä
Tallityöt tarjoavat nuorelle miehelle paljon fyysisiä haasteita. Autistit tarvitsevat liikuntaa siinä missä kaikki muutkin, ja Merja Pajunen mainitsee, että sopivasti energiaa vievä tekeminen on ollut Tommille hyvästä. Hevosten ruokkiminen ja hoitaminen, taluttaminen, paikkojen siistiminen ja ratsastus kohottavat kuntoa kuin huomaamatta. Säännöllinen ratsastaminen edesauttaa myös hyvän ryhdin säilyttämisessä.
– Tommi on aina ollut tallilla hyvin rauhallinen ja osaava hevosten kanssa, erityisasiakkaiden hevostoiminnasta vastaava Helena Saario Kangasalan Ratsastuskoulusta kehuu.
Saariolla on ratsastuksenopettajan koulutuksen lisäksi sairaanhoitajan tutkinto sekä eläinavusteisen neuropsykiatrisen valmentajan tutkinto.
Ratsastus sujuu Pajuselta nykyisin ryhdikkäästi ilman avustajaa ja tallin väki tietää, että nuori mies osaa varoa hevosia järkevällä tavalla.
– Tosi hyvin meillä on yhteistyö Tommin kanssa sujunut tallilla aina. Hän on skarppi ja fiksu nuori mies, Saario lisää.
3. Parannusta sosiaalisiin taitoihin
Tommi Pajusen autismi diagnosoitiin 5-vuotiaana. 3-vuotiaana hänellä oli jo todettu dysfasia eli kielen kehityksen häiriö sen jälkeen, kun pojan puheen kehitys ei edennyt samaa tahtia kuin muilla.
Talliympäristössä Pajusen sosiaaliset taidot ovat kehittyneet huimasti. Hän sietää tallin muuttuvia tilanteita hyvin, ja tallityöskentely näkyy myönteisesti myös Tommin vuorovaikutustaidoissa.
– Tommi ehkä tarvitseekin ympärilleen hieman taitavampia kommunikoijia kuin hän itse on. Näin hän oppii taitavimmiltaan. Kovat äänet saattavat joskus harmittaa poikaa, mutta tallilla hän sietää hyvin erilaisia ihmisten ja eläinten ääniä, Merja Pajunen toteaa.
4. Henkistä kasvua
Äidin mielestä hänen poikansa henkinen kasvu tallivuosien aikana on ollut huimaa. Luottamus omiin taitoihin on kohentunut hurjasti. Tallityöskentely näkyy myös toiminnanohjauksen ja itsesäätelyn paranemisena: hermot pysyvät kurissa tallipäivän jälkeen tavallista paremmin. Onnistumiset ovat tuoneet paljon iloa Tommi Pajuselle ja myös hänen lähipiirilleen.
– Sydäntä lämmittää nähdä, kun Tommi liikkuu tallilla itsevarmasti ja osaa käsitellä hevosia niin rauhallisesti, äiti-Merja sanoo liikuttuneena.
