Kuhmalahden ja Pälkäneen miehiä taisteli Viron vapaussodassa

Tähän aikaan sata vuotta sitten, vuoden 1918 lopulla, Suomessa koottiin ja värvättiin vapaaehtoisia taistelijoita osallistujiksi Viron vapaussotaan. Värväystoiminnan tuloksena saatiin muodostettua kolme vapaaehtoispataljoonaa.

Kaikkiaan Viroon lähti noin 3400 taistelijaa, joista 1100 miestä kuului majuri Martin Ekströmin johtamaan Ensimmäiseen Suomalaiseen vapaajoukkoon ja 2300 miestä majuri Hans Kalmin johtamaan Pohjan Poikain rykmenttiin. Lisäksi Viroon lähti Suomen hallituksen lahjana tykistöosasto ja suomalaista sairaanhoitohenkilökuntaa.

Pälkäneeltä Viron vapaussotaan osallistui viisi, Kangasalta neljä ja Kuhmalahdelta kolme vapaaehtoista. Luopioisista ja Sahalahdelta ei ollut lähtijöitä.

Vapaaehtoisten taistelijoiden lähettäminen Viron vapaussotaan oli vastaus Viron va. hallituksen usealle Euroopan maalle, myös Suomelle, lähettämään avunpyyntöön. Suomen hallitus ei nähnyt Suomen silloisessa tilanteessa mahdollisuuksia lähettää Viroon vakinaisen armeijan miehistöä.  Vapaussodan päättymisestä Suomessa oli kulunut vasta puoli vuotta, olot rajalla olivat rauhattomat ja vallankumousyrityksen uusiutuminen oli mahdollista.

Sahalahdella asuva FT Olavi Hovi esitelmöi suomalaisista Viron vapaussodassa Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistyksen syyskokouksessa Kontulassa.

 

Nuorta väkeä rannikkoseudulta

Vapaaehtoisista taistelijoista yli puolet oli lähtöisin agraariluokasta, keskiluokasta noin kolmannes ja työväestöstä vajaa viidennes. Nämä lähtijöiden syntyperästä saadut tiedot ovat suuntaa-antavia, koska haastateltavien joukko oli pieni.

–Työväestön osuutta rajoitti se, että mukaan pyrittiin ottamaan vain poliittisesti luotettavaa väkeä. Entisiä punakaartilaisia, joiden luotettavuus voitiin pätevästi taata, ei ollut paljon, mainitsee FT Olavi Hovi, joka piti esitelmän suomalaisten vapaaehtoisten osallistumisesta Viron vapaussotaan Eläkeliiton Sydänhämeen yhdistyksen syyskokouksessa.

Lähtijät olivat nuoria. Yli puolet heistä oli alle 20-vuotiaita, joiden joukossa oli paljon koululaisia, jopa vasta 12-vuotiaita. Nuorimmat käännytettiin heti takaisin, kun heidän todellinen ikänsä paljastui.

Viron vapaussota innosti liikkeelle pääosin rannikkoseudun väkeä.

–Maalaiskunnista kertyi eniten lähtijöitä niistä kunnista, mistä aiempina vuosikymmeninä oli suurimmin joukoin lähdetty Amerikkaan, Olavi Hovi kertoo mielenkiintoisen havainnon.

Puolet haastatelluista ilmoitti ensisijaiseksi lähtömotiivikseen halun auttaa Viroa pääsemään irti Venäjästä. Myös puhdas seikkailunhalu houkutteli samoin kuin sotaretkellä maksettu kuukausipalkka. Motiiveista kyseltiin puolivuosisataa vapaussodan jälkeen.

 

Vapaussodan suomalaisilla suuri merkitys

Ensimmäiset suomalaiset taistelijat rantautuivat Viroon joulukuun 30. päivänä 1918.

–Siinä vaiheessa huomattiin, että sodalla oli samantapainen leima kuin Suomen vapaussodalla. Viron va. hallituksen joukkoja oli vastassa Neuvosto-Venäjän bolsevikkijoukkoja, niihin liittyneitä virolaisia kommunisteja ja Suomesta paenneita punaisia, Olavi Hovi sanoo.

Ensimmäinen Suomalainen Vapaajoukko liitettiin itärintamalla taisteleviin virolaisjoukkoihin. Se osallistui Rakveren kaupungin ja Narvan valtaukseen. Myöhemmin tammikuussa Viroon saapunut Pohjan Poikien rykmentti osallistui koviin taisteluihin etelärintamalla, muiden muassa Pajun kartanon ja Koikylän taisteluihin sekä Valkan rajakaupungin valtaamiseen.

Viron vapaussodassa kaatui 117 suomalaista taistelijaa.

Suomalaisten osuus itärintaman joukoista oli noin kolmannes ja etelärintaman joukoista noin kuudennes. Viron armeijan vahvuus vuoden 1919 alussa oli noin 7000 henkilöä.

–Suomalaisjoukon merkitys oli sotilaallisesti suurempi kuin miesmäärän suhteellinen osuus. Suomalaisten taistelukokemus, sotilaskoulutus ja taisteluhenki olivat parempia kuin virolaisilla. Mukanahan oli myös 80 jääkäriä Suomesta.

–Erityisen suuri oli suomalaisen sotilasavun moraalinen merkitys virolaisten puolustustahdon ja puolustususkon herättäjänä. Suomalaisten sotaretkellä autettiin Viroa saavuttamaan vapautensa ja samalla myös varmistettiin Suomen turvallisuus etelän suunnalla pariksi vuosikymmeneksi, Olavi Hovi painottaa.

 

Venäjän ja Saksan vallan alaisina

Virolaiset alkoivat tavoitella täyttä itsenäisyyttä Leninin johtamien bolsevikkien noustua valtaan Venäjällä marraskuussa 1917. Leninin neuvostohallitus solmi aselevon Saksan kanssa ja aloitti rauhanneuvottelut joulukuussa 1917. Kun neuvostohallitus ei taipunut Saksan esittämiin alueluovutuksiin, Saksa aloitti sotatoimet uudelleen helmikuussa 1918.

Bolsevikkien vetäydyttyä Tallinnasta Viron itsenäisyysmiehet julistivat maan itsenäiseksi 24.2.1918. Seuraavana päivänä saksalaiset miehittivät Tallinnan ja pian koko Viron.

Myös Saksassa murtui keisarivalta, minkä jälkeen valtaan tullut sosiaalidemokraattivetoinen hallitus teki aselevon ympärysvaltojen kanssa 11.11.1918. Aselepoehtojen mukaan Saksa alkoi vetäytyä Baltiasta. Neuvosto-Venäjä puolestaan sanoutui irti Brest-Litovskin rauhansopimuksesta Saksan kanssa ja alkoi vallata saksalaisista tyhjentyneitä alueita niin, että marraskuussa 1918 bolsevikit hallitsivat jo laajoja alueita Virossa. Tässä tilanteessa Viron va. hallitus pyysi apua muiden muassa Suomelta.

Kahvitteluhetki ennen esitelmän alkua. Pirjo Turunen (vasemmalla), Outi Aakkula ja Aimo Aakkula.

HEI, LÖYSIT KIINNOSTAVAA SISÄLTÖÄ!

Kirjaudu sisään tai luo tunnukset ilmaiseksi.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>