Eräänä päivänä ollessani keittiön pöydän ääressä ikkunasta tuleva valo katosi ja katsoin ihmeissäni, mikä pimennyksen aiheutti. Betonisella ikkunalaudalla seisoi vuohi Bellone! Syksyn tultua Bellone muutti talon alapihalle: se karkasi lokakuun alussa tarhastaan läheiselle vuorelle, mutta tuli kuitenkin takaisin. Andrew ja minä korjasimme verkkoaidan sementillä ja kivillä. Seuraavana päivänä Bellone rikkoi aidan toisesta kohdasta ja karkasi uudelleen. Lopulta pienensimme tarhaa talon rouvan pyynnöstä laittamalla uuden poikittaisen verkkoaidan, jonka alalaidan laitoimme maan sisään ja päälle paljon sementtiä sekä kiviä. Tarhan aitaa ovat aikaisemmin hajottaneet alueen villisiatkin. Lopulta kun tarha oli valmis, meidän kävi sääliksi Bellonea, joten jätimme tarhan oven auki ja päästimme sen alapihalle omalle alueellemme. Nyt elämme Etelä-Ranskassa vuohen lähinaapureina ! Bellone on jo jonkin verran kesyyntynyt ; kun sen on nälkä, se pökkii jalkaani päällään, jolloin riivin sille lehtiä isosta viikunapuusta. Lakaisen Bellonen papanoita aamuisin kiviterassilta. Kun syyssateet tulivat, Bellone tuli nukkumaan kuivaan paikkaan keittiön betoniselle ikkunalaudalle, joka on terassin katon alla. Minusta on hauskaa seurata sen puuhia ja on kotoisaa kun se nukkuu ikkunalaudalla.
Syksy ”Cafe Club Marseille’ssa” on alkanut erittäin hyvin. Olen hyvin kiitollinen Jumalalle, että Hän on tuonut opiskelijoita ryhmäämme. Illoissa on ollut miellyttävä, rento ja reipas tunnelma. Uudet ”Cafe Club-kokkikerho” -iltamme joka kuukauden viimeinen perjantai ovat olleet suosittuja; syyskuussa teimme pannukakkua ja lokakuussa pizzaa. Opiskelijat ovat olleet kädet taikinassa ja suut hymyssä! Illan lopuksi olemme saaneet syödä yhdessä tärkeään ranskalaiseen tapaan. Muina iltoina olemme muun muassa keskustelleet kulttuurishokista samannimisen näytelmän pohjalta, viettäneet peli-iltaa, katselleet paikallisen provencelaisen kirjailijan, Marcel Pagnolin, kirjasta “La gloire de mon pere” tehtyä elokuvaa ranskaksi ja englanniksi, viettäneet englantilaista, algerialaista, brasilialaista ja marokkolaista iltaa sekä nauttineet liikunnasta kansantanssi-illassa.
Illoissa on ollut keskimäärin14 opiskelijaa (8–20 henkeä eri iltoina) ja lisäksi 3–6 vapaaehtoista. Pieni ydinryhmä on myös muodostumassa. Kaikkiaan mukaan on tullut 49 uutta opiskelijaa sekä 5 entistä viime keväältä. Opiskelijat tulevat eri kampuksilta ja 29 eri maasta tai kulttuurista.
Illan virallisen ohjelman jälkeen saatoimme vihdoin lokakuulla aloittaa raamattupiirin, jossa on ollut muun muassa 8 muslimiopiskelijaa. He ovat olleet hyvin kiinnostuneita Jumalasta ja siitä, miten voisi saada puhtaan sydämen. Annamme opiskelijoille ranskankielisiä Raamattuja ja englanninkielisiä uusia testamentteja, jotta he voisivat itsekin lukea lisää Jumalasta.
Syksy alkoi lupaavasti, kun meidät kutsuttiin St Charlesin kampukselle tapaamaan CROUS’n sosiaalityöntekijöitä, jotka auttavat yliopisto-opiskelijoita. Sosiaalityöntekijät olivat saaneet uuden johtajan, joka halusi tavata Cafe Clubin järjestäjät sekä Pelastusarmeijan vastuuhenkilöt, jotka jakavat ruokapaketteja CROUS’n lähettämille opiskelijoille. Kokouksen aikana meiltä pyydettiin klubin mainoslehtisiä sähköisessä muodossa, jotta he voisivat monistaa niitä tarpeen mukaan. Kokouksen jälkeen yksi marokkolainen opiskelija tuli mukaan iltoihin heidän lähettämänään. Uskomatonta, että Ranskassa voimme tehdä yhteistyötä CROUS’n kanssa, joka toimii yliopistolla. Tämä on täysin Jumalan ihme. Lisäksi kun veimme klubin mainoslehtisiä saman kampuksen kielilaboratorioon, meille kerrottiin, että yliopiston kansainvälinen toimisto järjestää tervetulo-illan kaikille uusille ulkomaalaisille opiskelijoille. Menimme sinne jakamaan klubin mainoslehtisiä ja tapasimme illan aikana 53 uutta opiskelijaa, jotka antoivat sähköpostiosoitteensa, jotta voimme kutsua heitä klubin iltoihin pitkin vuotta.
Tämä on myös Jumalan ihme ja suuri apu Cafe Clubin tunnetuksi tekemisessä.
Syyskuun lopussa olimme Andrewn kanssa ”Koirien vanhainkodissa” viikon verran. Se sijaitsee Marseillesta noin 6 tunnin ajomatkan päässä Keski-Ranskassa. Kotia pitävä pariskunta Leeanne ja Mike tarvitsi apua, kun Mike joutui yllättäen sairaalaan epiduraalipuudutuksen aiheuttaman komplikaation takia. Vanhainkodissa on 25–30 koiraa, joista useimmat ovat hyvin iäkkäitä tai joilla on jokin vamma; osa on sokeita, yksi on halvaantunut takajaloistaan, joillakin on kasvaimia tai joitakin on pahoinpidelty. Hoidimme koiria, jotta Leeanne pääsi sairaalaan katsomaan miestään.
Pidämme Cafe Clubista joululomaa ja palaan Englantiin 22.12.–9.1.
Hyvää pian alkavan adventin aikaa ja levollista mieltä!
Seija ja Andrew Frears
