Lukiolaisten liiton alulle laittama keskustelu aikaisista kouluaamuista on edennyt hiljalleen käytännön ratkaisuihin asti. Ainakin muutamassa suuressa kaupungissa on nyt lähdetty ”armahtamaan” koululaisia liian aikaisiksi katsotuista herätyksistä. Osa muutoksista on jäämässä kosmeettisiksi ja lumelääkkeen tasolle: koulu alkaakin tasan kahdeksan sijaan vasta 8.15.
”Kahdeksan aamuista” luopumista on perusteltu yhteiskunnan ja nuorten elämänrytmin muuttumisella. Nykymaailmassa illat venyvät pitkiksi, levon merkitystä on herätty korostamaan eikä väsyneenä oppi tartu päähän. On totta, että uuden oppiminen on ajoittain raskasta ja vaatii joiltakin vielä enemmän kuin toisilta, ja lisäksi nuorilla on vielä edessään runsaasti juoksuvuosia aamuvarhaisten velvollisuuksien perässä. Myöhäisempi kouluun meno myös vähentää lasten ja nuorten yksinolotunteja kodeissa iltapäivisin, jos koulu vastaavasti päättyy myöhemmin.
On kuitenkin toisaalta ymmärrettävää myös huoli siitä, että koulun alkamisen siirtäminen myöhempään ajankohtaan ei sinänsä ratkaise ongelmaa. Onko nyt mahdollista ellei peräti luvallista valvoa entistäkin pidempään? Voidaanko alkamisajankohtaa siirtää vielä myöhäisemmäksi, jos myös uusi ajankohta osoittautuu yhä ”liian varhaiseksi”? Onko työelämä valmis siihen muutokseen, että työmarkkinoita lähestyy joukko, jolle töihin lähtö aikaisin aamulla ei ole itsestäänselvyys?
Tasa-arvokeskustelujen ja valinnanvapauden luvatussa maassa ollaan myös ajautumassa vaihtoehdottomuuteen. On niitäkin opiskelijoita ja koululaisia, jotka heräävät luontaisesti tai mielellään aikaisin ja jotka ovat tyytyväisiä päästessään vastaavasti aikaisin pois koulusta. Jäävätkö he nyt turhautumaan uneliaampien ikätovereidensa jalkoihin?
Lukiolaisten liitto on tuonut aktiivisesti esille huoltaan lukiolaisten stressaantumisen lisääntymisestä. Nähtäväksi jää, riittääkö mahdollinen myöhäisempi koulun alkamisaika vähentämään stressiä, jos samalla joudutaan tiivistämään koulupäivää entisestään ja rukkaamaan ruokailujärjestelyjä. Jo nyt osassa yläkouluista välitunnit ovat kestoltaan viidestä kymmeneen minuuttia, mikä ei juuri jätä varaa päivän tiivistämiselle.
Mikäli koulujen päättymisaika vastaavasti venyy, on sillä helposti vaikutuksensa myös esimerkiksi harrastuksiin – niidenkin alkamisajankohtaa saatetaan joutua tarkastelemaan uudelleen, jos aikaisimpiin salivuoroihin ei enää ennätetä.
Kouluissa painitaan monenlaisten opetukseen liittyvien ongelmien kanssa. Lisäksi mietinnässä on esimerkiksi Kangasalla kevätlukukauden ja kouluvuoden alkamisen säätäminen uusiksi pääsiäisloman avulla. Toivottavasti paukkuja riittää myös koulujen alkamisajan siirtämisen tapaisten opetuksen ulkopuolisten – mutta siihen olennaisesti vaikuttavien – asioiden ratkomiseen, jos tällaisia ohjeistuksia kouluille annetaan.
Ja samaan aikaan, kun peruskoulun loppusuoralla tai toisen asteen opinnoissa opiskeleva vielä kääntää kylkeä pedissään, perheen pienimmille puetaan kurahaalarit niskaan ja suunnataan aamun pimeydessä päiväkotia kohti.
