Punatulkku yhdistetään joulun aikaan. Se on varmaan tavallisin joulukorteissa kuvattu lintu. Toki muitakin lajeja korteista löytyy kuten talitiainen, varpunen ja keltasirkku. Punatulkun suosioon vaikuttaa varmasti korea ulkomuoto: kirkkaan värinen koiras on upea vieras talvisessa pihapiirissä. Punatulkku ja joulupukki ovat meillä yhtä tunnettuja. Eikä kummankaan ulkomuodossa ole erehtymisen mahdollisuuksia.
Käyttäytymiseltään punatulkku on hillitty ja rauhallisen oloinen. Lisäksi sen äänet ovat hiljaisia vaimeita vihellyksiä, joita on helppo oppia matkimaan. Se on tyypillisimpiä talvilintujamme, joka pakkasten ja ensilumien aikaan ilmestyy ihmisten ilmoille. Usein kyselläänkin missä punatulkut ovat kesällä. Punatulkun rauhallisuus on valttia myös kesällä. Laji on hiljainen, pysyttelee piilossa vaikka pesiikin usein aika lähellä asutuksia. Punatulkku pitää kuusisekametsistä, joissa se kesänsäkin viettää. Pesä löytyy, jos löytyäkseen, pienestä kuusesta tai pensaasta yleensä 1,5–2 metrin korkeudelta. Aika harva sitä on kuitenkaan päässyt näkemään. Kesäaikaan punatulkun paljastaa vain hento ääntely.
Punatulkku vierailee talvisin ihmisten ruokinnoilla, mutta sen tavallista ”normaalia” ravintoa ovat erilaisten talventörröttäjien pienet siemenet. Keväällä ja kesällä siemenien ja silmujen lisäksi myös hyönteiset. Punatulkun voi nähdä napsimassa nokkosten, mesiangervon, kultapiiskujen tai hierakoiden siemeniä. Ennen näitä rikkaruohokenttiä oli siellä täällä, mutta nyt pellonpientareet ja muut joutomaat ovat hakusessa. Erityisen halukkaasti monet siemensyöjät käyvät nokkoskasvustoissa. Myös pihlajanmarjat ovat parhaina marjasyksyinä kovassa käytössä. Rastaat syövät pihlajanmarjat sellaisenaan, mutta punatulkku kuorii marjat ja syö vain siemenet.
Punatulkun määrä vaihtelee vuosittain. Tämä johtuu osittain lajin vaelluksista. Osa linnuista lähtee kuljeksimaan etelään ravinnon perässä. Suomalaisia rengastettuja lintuja on tavattu ainakin Puolasta, Tsekeistä, Unkarista ja Ruotsista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana punatulkkukanta on osoittanut vähentymisen merkkejä. Valtakunnallisten talvilintulaskentojen mukaan punatulkku on selvästi taantunut. Syitä lajin vähentymiseen voivat olla muun muassa elinympäristöjen muutos, joka tarkoittaa suomeksi sitä, että pesämetsät on hakattu ja viety pois. Talvikauden ravinnonsaanti voi olla joskus vaikeaa, kun luontaiset rikkaruohostot ovat vähentyneet. Mahdollisesti myös tautiepidemiat kuten viherpeipon ja muiden peippolintujen ohella vähentävät kantoja. Uhanalaisuusarvioinnissa 2015 punatulkku arvioitiin vaarantuneeksi lajiksi (VU), mikä tarkoitta, että lajiin kohdistuu suuri uhka hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä.
Mutta ”joulu tulla jolkottelee”, pyrynlintu vielä lentelee, talventörröttäjiä haeskelee.
