Tamperelaisella kello- ja kultasepällä Kalle Kulmalalla on nyt arvokas tehtävä. Kollolan kartanon jälkipolviin lukeutuva Kulmala huolehtii Pälkäneen puistohautausmaalla olevan von Qvantenin suvun hautarakennelman yhdestä ja ainoasta avaimesta.
– Maasepän takoman suurikokoisen avaimen tallettaminen on minulle kunnia-asia. Avaimesta vastasi pitkään Anja-mummoni, joka on Kollolan kartanon tytär. Mummostani tuli avaimenhaltija 1970-luvulla, kun Kollolan Thyra-emäntä nukkui ikiuneen, Kulmala kertoo.
– Hautarakennelman avaimella oli Kollolan seinällä oma paikkansa. Avain oli aina silmissä, Anja Lajunen muistaa.
Käsistään taitava kolmannen polven kelloseppä Kulmala aikoo kunnostaa ensi kesänä hautarakennelman katon rikkinäiset kohdat. Hän on keskustellut korjauksesta Museoviraston ja maakuntamuseon asiantuntijoiden kanssa.
– Hautarakennelma henkii hyvin paljon esi-isiemme ja -äitiemme historiaa. Olen ollut aina kiinnostunut menneistä ajoista, sukumme historiasta sekä vanhoista esineistä. Niiden maailma kiehtoo minua, Kulmala kertoo.
Pirkanmaalaislähtöinen Kulmala haluaa välittää kaikki tiedossaan olevat perheen sekä siihen kuuluvien sukujen vaiheet omalle lapselleen. Kulmala on aivan innoissaan myös siitä, että hänen saamelaisen vaimonsa mummin talo on siirretty Siida-saamelaismuseon pihapiiriin Inarissa.
– Koen, että kaikilla minua ennen eläneillä ja vaikuttaneilla sukupolvilla on suuri henkinen merkitys minulle ja läheisilleni. Esimerkiksi vaarini ja isovaarini kellosepän töissään käyttämät työkalut ovat konkreettisia tavaroita, joita minäkin vielä käytän työssäni, Kulmala miettii.
Mystinen hautarakennelma
Anja Lajunen sanoo, että hänen lapsuudessaan ja nuoruudessaan puhuttiin varsin vähän perheen ja suvun menneisyydestä.
– Tiettyinä päivinä kävimme muun muassa hautarakennelmalla, mutta asia jäi siihen, hän toteaa.
– Olen käyttänyt takavuosina joitakin suvun jäseniä hautarakennelmalla, hän lisää.
Kalle Kulmala sanoo aina viihtyneensä Kollolan maisemissa, ja hän odottaa vuotta, jolloin suvun kantapaikassa voisi viettää kunnon vanhan ajan joulun.
– Mummollani on mielenkiintoisia tarinoita oman elämänsä varrelta. Olen aina halunnut kuunnella juttuja, hän kertoo.
Anja-mummon valokuva-albumeissa on runsaasti mustavalkoisia kuvia, joissa on suvun jäseniä 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Juuri tyylikkäisiin pahvikuviin ikuistetuista ylväistä naisista ja miehistä sekä lapsista Kalle Kulmala on janonnut pikkupojasta lähtien tietoa.
Kalle Kulmala toivoo, että hän pystyy jo lähitulevaisuudessa selvittämään tarkasti, montako von Qvantenin suvun jäsentä on saanut viimeisen leposijansa Pälkäneen Puistohautausmaan hautarakennelman suojista.
– Kun hautarakennelmaan vietiin viimeinen vainaja vuonna 1899, hautahuone muurattiin umpeen. Tiilirakenteesta puuttuu yksi tiili. Aukosta kuvaamalla näyttää siltä, että haudan kätköissä olisi seitsemän aikuisten arkkua ja kaksi lasten pikkuarkkua, Kulmala kertoo.
Kulmalan tämänhetkisten selvitysten mukaan hautarakennelmassa lepäävät vuonna 1851 kuollut Werner von Qvanten (vuoden ikäinen), vuonna 1852 kuollut Emmanuel von Qvanten (11-vuotiaana), vuonna 1855 kuollut Engelbrekt von Qvanten (47-vuotiaana), vuonna 1863 kuollut Carl von Qvanten (17-vuotiaana), vuonna 1870 kuollut Hanna (16-vuotiaana), vuonna 1898 kuollut Henrik Kideon von Qvanten (46-vuotiaana) ja vuonna 1899 kuollut Maria von Qvanten (81-vuotiaana).
– On täysin mahdollista, että von Qvantenin hautarakennelmaan on tuotu suvun jäseniä esimerkiksi Hämeenlinnasta, Kulmala huomauttaa.
– Hautahuone on ehjä ja siisti. Mustat arkut ovat arvokkaassa järjestyksessä valokuvan perusteella.
Kulmala muistuttaa, että von Qvanteneita on haudattuna myös nykyisin rauniokirkkona olevan pyhäkön alttarin läheisyydessä oleviin hautapaikkoihin. Raunioitunut kirkko on Pyhän Mikaelin kirkko.
– Von Qvanten sukuun on kuulunut aatelisia, käsityöläisiä ja talonpoikia, Kulmala luettelee.
Muistoseppeleet ylähuoneessa
Hautarakennelman ylähuoneen seiniä koristavat seppeleet, joiden muistonauhat ovat säilyttäneet täysin tekstinsä.
Kalle Kulmala katselee kauniisti sidottuja seppeleitä, joiden valmistuksessa on käytetty palmujen lehtiä. Kukkaset ovat keinomateriaalia.
– Minäkin luulin aluksi, ettei 1800-luvulla ollut minkäänlaisia muoviaineita. Näiden kukkien valmistusaine on muovi, Kulmala ihmettelee.
Tallessa olevilla seppeleillä on kunnioitettu Hangon pormestarina olleen Henrik Nikolai Kideon von Qvantenin muistoa ja elämäntyötä.
Hautarakennelman oven puoleista ulkoseinää koristaa von Qvantenin suvun vaakuna, joka on valettu pronssista.
Kaunistamaan hautausmaata
Puistohautausmaan Onkkaalantien puoleisella laidalla oleva von Qvantenin hautarakennelma on paikkakuntalaisille tuttu kohde, mutta loppujen lopuksi vain harvat tietävät, mikä rakennus todellisuudessa on.
Puistohautausmaa vihittiin käyttöön 19. syyskuuta vuonna 1841. Kalmiston alue on noin 70 aaria. Hautausmaasta ei ole olemassa minkäänlaista karttaa eikä säilyneitä hautaluetteloita.
Valurautaisia ja kivisiä muistomerkkejä tai niiden osia on paikoillaan 71 kappaletta.
Kalle Kulmalan mukaan von Qvanteneiden hautarakennelma tehtiin hautausmaan kaunistukseksi. Hautarakennelma valmistui vuonna 1849.
– Sellainen se on edelleenkin, hän päättelee.
Puistohautausmaa perustettiin uuden tiilisen ristikirkon läheisyyteen; kirkon piirsi C. L. Engel.
Asiakirja kertoo: ”Hautausmaksut määriteltiin järjestelykokouksissa. Mikäli joku säätyläinen halusi lunastaa yksityisen hautapaikan, siitä oli perittävä maksu. Ensimmäiseksi yksityistä hautapaikkaa anoi Ruokolan omistaja Herman Walden, joka lupasi pystyttää paikalle joko tiilisen tai kivisen hautarakennelman. Koska hankkeen katsottiin koituvan koko hautausmaan kaunistukseksi, annettiin Waldenille paikka lopulta ilman korvausta. Samoin nimismies E. E. von Qvantenille myönnettiin vuonna 1847 ilmainen hautapaikka hautarakennelmaa varten. Sen sijaan rusthollari Matti Kantokylälle ei enää vuonna 1862 annettu ilmaista paikkaa ”holvihautaa” varten. Seurakunta olisi velottanut paikasta 30 hopearuplaa ja näin hanke jäi toteutumatta.”
Kummitustarina elää voimakkaana
Kollolan kartanoon ja von Qvantenin sukuun liittyy mielenkiintoinen kummitustarina.
Kalle Kulmala haluaa selvittää mystisen kummituskertomuksen juuret.
– Minä en ole kummitusta kohdannut, mutta mummoni ja monet muut perheen jäsenet ovat kertoneet ilmestyksestä omakohtaisia kokemuksia. Ne ovat varsin samansisältöisiä.
– Suvussa on säilynyt monta tarinaa kummituksen vierailuista. Hän esiintyy naisen hahmossa. Asian ydin kyllä valkenee, kun uppoudun värikkään suvun moni-ilmeiseen historiaan, Kulmala uskoo.
