Maan hallitus on viime ajat ponnistellut asioiden sujuvoittamiseksi ja byrokratian vähentämiseksi. ”Norminpurkutalkoiksi” nimetyn projektin perusideaa lähtökohtaisesti kiiteltiin, mutta kaikilta osin vapauttamiset ja uudistamiset eivät ole keränneet pelkkää kiitosta.
Esimerkiksi taksialan taannoinen vapautus on herättänyt närää haja-asutusalueilla. Päivystysvelvoitteen poistuttua autot karkaavat päivän koulu- ja asiointikyytien jälkeen isommille kirkoille – sinne, missä on eniten ihmisiä kuljetettavaksi. Maaseudulla ilta-, yö- ja viikonloppuaikaan takseja on vaikea saada, mistä varoiteltiin jo uudistusta sorvattaessa.
Suurten toimijoiden toiveesta kauppojen aukiolosäädöksiä löyhennettiin muun muassa työllisyyden kohentumisen nimissä. Nyt näyttäisi siltä, että pienten kauppojen menetettyä aukioloon perustuvan kilpailuetunsa isojen kauppojen myynti kasvaa, mutta työllistymisessä jäädään talouskasvusta huolimatta takavuosien tasolle.
Myös nuohouksiin liittyvää sääntelyä on nyt väljennetty, ja osa nuohoojista pelkää lopputuloksen olevan pitkällä aikavälillä sama kuin taksiuudistuksessa: maaseutu kärsii. Haja-asutusalueen asukkaalle nuohousuudistus voi tuntua eriskummalliselta siinäkin mielessä, että äkkiseltään muutos näyttää juuri päinvastaiseen suuntaan menemiseltä kuin paljon keskustelua herättäneessä lietekuljetusmuutoksessa.
Vaikka Suomea monesti moititaan ”sääntö-Suomeksi” tai byrokratian kehdoksi, tuntuu välillä unohtuvan, että pykälille on usein ollut syynsä, jotka saattavat olla edelleen päteviä. Sitä paitsi on asioita, joissa suomalaisetkin saavat olla yhä villejä ja vapaita. Ilotulitusrakettien ampumisessa Suomi on Ruotsiin ja Norjaan verrattuna lähes villilänsi. Vielä toistaiseksi.
