Kovan tuulen varoitukset ovat saaneet seurakseen varoitukset pakkasesta, ukkosesta tai UV-säteilystä. Jalankulkijoita varoitetaan talvisin liukkaasta kävelykelistä ja autoilijoita heikosta ajokelistä.
Vaikka lastenohjelmassa ei enää varoiteta heikosta jäästä, varoituksia ja kehotuksia on nykyihmiselle tarjolla lähes jatkuvasti siinä missä jokaiselle elämän alueelle liittyviä kieltoja ja ohjeitakin. Moni panee ne merkille, useat noudattavat – mutta jotkut turtuvat eivätkä pidä niitä noudattamisen arvoisina. Osa torjuu ne liiallisena holhoamisena, ja joku koska haluaa sitä kautta pitää arjen myllytyksessä yllä tunnetta edes jonkinlaisen elämänhallinnan ja päätöksenteon pysymisestä omissa käsissä.
Tunteet astuvat helposti peliin, kun punnitaan omaa toimintaa suhteessa ohjeisiin, eikä totutuista tavoista tai rakkaista tavaroista luopuminen välttämättä käy helposti. Esimerkiksi kodin vanhoja sähkölaitteita on syytä tutkailla välillä kriittisesti. Isomummon perintölampun tai omalle jälkikasvulle piirongin päälle säilötyn klassikkokelloradion tunnearvo on kiistaton, ja talon ainoasta matkapuhelimeen sopivasta laturista muodostuu kilpailun kohde.
Repsottavan sähköjohdon tai polttavaksi kuumenevan adapterin pitäisi kuitenkin soittaa hälytyskelloja: kannattaako laitetta sittenkään käyttää, vai pitäisikö se ainakin jaksaa huoltaa? Liian usein tiedämme vastauksen, mutta käytännössä tyydymme uskomaan vahingon kiertävän meidät. Niin ei kuitenkaan aina käy.
Palotilastojen mukaan kodin sähkölaitteiden suurin vaaratekijä löytyy keittiöstä. Liesipaloja sattuu Suomessa useammin kuin kaksi joka päivä, mutta näissäkin tapauksissa itse laite on usein syytön. Yleensä palot saavat alkunsa, kun ihminen jättää lieden valvomatta päälle tai laittaa hellalle syttyvää materiaalia – vaikka siitä onkin varoiteltu.
