Medelplanista mielikuvituksen siivin

Vanhin Medelplania sivuava runo 1800-luvulta

Daniel Medelplanin keskellä isoavihaa  valmistama ja julkaisema Pälkäneen hätäaapinen  on kiehtonut monen kirjoittajan ja muutaman kuvantekijänkin mielikuvitusta. Kuvittelun tuloksena on syntynyt runoja, kertomuksia, näytelmiä ja muotokuvia. Oikeastaan ”vain ooppera puuttuu”, kuten eräs Medelplan-museon vieras totesi. Varhaisimmat kaunokirjalliset teokset ovat runoja.

Vanhin Daniel Medelplania sivuava lyyrinen tuote on pappi ja runoilija  Frans Mikael Franzénilta (1772– 1847)  – hän on tunnettu muun muassa laulusta ”Juokse porosein”. Runoelmassaan ”Resan till jubelfesten 1840 ” (1842) Franzén  ilmaisee surua Pälkäneen puuaapisen tuhoutumisesta Turun palossa. Vallalla olleen käsityksen mukaan hän pitää aapisen tekijänä jotakin talonpoikaa. Allan Frilander julkaisi kääntämänsä Franzénin runon kirjassa Daniel Medelplan ja hänen aapisensa (3.uud.p. 2008). Aapista koskevat säkeet:

Pieni kirja, ainoa jäljelle jäänyt,

Joka muiston vainon ajalta kätki

(Puute oli silloin Suomen kansaparalla

Myös Jumalan sanan ja hengen lohdun)

Maanviljelijän käsin lapsille

Puuhun kaivertama ABC

Enemmän kuin loistoteos, monen oppineen

Vaivan hedelmä oli arvoltaan.

Kukapa olisi liikuttumatta voinut

Katsoa työtä hurskaan taiteilijan,

Maan viheliäisessä tilassa tekemää.

 

Suomen kielen ja kirjallisuuden tutkija ja opettaja A.V. Forsman (Koskimies) (1856–1929) on kirjoittanut Daniel Medelplanista peräti 52-säkeistöisen ”arkkiveisun”. Forsman-Koskimiehen ikivihreitä Sibeliuksen säveltämiä laulutekstejä ovat ”Soi kunniaksi Luojan” ja ”Souda, souda sinisorsa”.  Medelplan-veisu lausuttiin alun perin Suomen kirjanpainajain apuyhdistyksen arpajaisiltamassa 14/2 1897 (julkaistu Pälkäneen joulussa vuonna 1992). Forsman-Koskimiehen tiedossa on jo ollut Pälkäneen puuaapisen tekijä ja  jopa Medelplanin skandaalinkäryinen Viipurin-aika: kirjoittaja laittaa Medelplanin suuhun katumusta ilmaisevia säkeitä – aapisen veistäjä toivoo saamansa tilaustyön riittävän korvaukseksi menneistä virheistä. Työn valmistuttua hän saa  papeilta ihastuneen kiitoksen:

”Ihan ihme!” huudahti herrat,

Ithalinus ja Castrenius.

”Tosi-taikuri oot, veli veikko –

Koko Gutenbergius!”

Paul Tiililä löysi tämän tekstin Kaarlo Tiililän vuonna 1896 ystävältään Werner Gestriniltä saaman  joululahjakirjan välistä. Museon ystävien Liisa ja Jukka Knuutin välittämän toiveen johdosta Ilmari Tawastsjerna antoi  veisulle sävelen, ja  Kostia-tapahtumassa vuonna 2007 vanhan musiikin taitaja Janne Myllylä esitti laulusta neljä säkeistöä.

Runoilijat Eino Leino (1878–1926) ja V.A. Koskenniemi (1885–1962) ovat osoittaneet Medelplanin aapisteolle huomiota isänmaallisten runojensa pienenä osana,  Leino runossaan ”Äl´ horju suora Suomen mies” (1899) ja Koskenniemi ”Leijonalippu”-runossaan (1917).

 

Arja Liutta

Daniel Medelplanin museo    

Teksti on ensimmäinen osa neliosaista Daniel Medelplan kaunokirjallisuudessa -kokonaisuutta.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
SHL DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.