Daniel Medelplanin keskellä isoavihaa valmistama ja julkaisema Pälkäneen hätäaapinen on kiehtonut monen kirjoittajan ja muutaman kuvantekijänkin mielikuvitusta. Kuvittelun tuloksena on syntynyt runoja, kertomuksia, näytelmiä ja muotokuvia. Oikeastaan ”vain ooppera puuttuu”, kuten eräs Medelplan-museon vieras totesi. Varhaisimmat kaunokirjalliset teokset ovat runoja.
Vanhin Daniel Medelplania sivuava lyyrinen tuote on pappi ja runoilija Frans Mikael Franzénilta (1772– 1847) – hän on tunnettu muun muassa laulusta ”Juokse porosein”. Runoelmassaan ”Resan till jubelfesten 1840 ” (1842) Franzén ilmaisee surua Pälkäneen puuaapisen tuhoutumisesta Turun palossa. Vallalla olleen käsityksen mukaan hän pitää aapisen tekijänä jotakin talonpoikaa. Allan Frilander julkaisi kääntämänsä Franzénin runon kirjassa Daniel Medelplan ja hänen aapisensa (3.uud.p. 2008). Aapista koskevat säkeet:
Pieni kirja, ainoa jäljelle jäänyt,
Joka muiston vainon ajalta kätki
(Puute oli silloin Suomen kansaparalla
Myös Jumalan sanan ja hengen lohdun)
Maanviljelijän käsin lapsille
Puuhun kaivertama ABC
Enemmän kuin loistoteos, monen oppineen
Vaivan hedelmä oli arvoltaan.
Kukapa olisi liikuttumatta voinut
Katsoa työtä hurskaan taiteilijan,
Maan viheliäisessä tilassa tekemää.
Suomen kielen ja kirjallisuuden tutkija ja opettaja A.V. Forsman (Koskimies) (1856–1929) on kirjoittanut Daniel Medelplanista peräti 52-säkeistöisen ”arkkiveisun”. Forsman-Koskimiehen ikivihreitä Sibeliuksen säveltämiä laulutekstejä ovat ”Soi kunniaksi Luojan” ja ”Souda, souda sinisorsa”. Medelplan-veisu lausuttiin alun perin Suomen kirjanpainajain apuyhdistyksen arpajaisiltamassa 14/2 1897 (julkaistu Pälkäneen joulussa vuonna 1992). Forsman-Koskimiehen tiedossa on jo ollut Pälkäneen puuaapisen tekijä ja jopa Medelplanin skandaalinkäryinen Viipurin-aika: kirjoittaja laittaa Medelplanin suuhun katumusta ilmaisevia säkeitä – aapisen veistäjä toivoo saamansa tilaustyön riittävän korvaukseksi menneistä virheistä. Työn valmistuttua hän saa papeilta ihastuneen kiitoksen:
”Ihan ihme!” huudahti herrat,
Ithalinus ja Castrenius.
”Tosi-taikuri oot, veli veikko –
Koko Gutenbergius!”
Paul Tiililä löysi tämän tekstin Kaarlo Tiililän vuonna 1896 ystävältään Werner Gestriniltä saaman joululahjakirjan välistä. Museon ystävien Liisa ja Jukka Knuutin välittämän toiveen johdosta Ilmari Tawastsjerna antoi veisulle sävelen, ja Kostia-tapahtumassa vuonna 2007 vanhan musiikin taitaja Janne Myllylä esitti laulusta neljä säkeistöä.
Runoilijat Eino Leino (1878–1926) ja V.A. Koskenniemi (1885–1962) ovat osoittaneet Medelplanin aapisteolle huomiota isänmaallisten runojensa pienenä osana, Leino runossaan ”Äl´ horju suora Suomen mies” (1899) ja Koskenniemi ”Leijonalippu”-runossaan (1917).
Arja Liutta
Daniel Medelplanin museo
Teksti on ensimmäinen osa neliosaista Daniel Medelplan kaunokirjallisuudessa -kokonaisuutta.
