Näin korkeassa iässä tulee tutkituksi lehdistä kerran viikossa seurakunnalliset tiedot. Sydiksestä lukee huolella niin kuolleet, avioliittoon kuulutetut kuin kastetutkin. Aamulehdestä katsoo tarkimmin poismenneitten nimet, koska niissä saattaa olla tuttuja.
Vuodenaikojen erot ovat suurimmat avioon aikovien määrissä. Häitä on kiva pitää kesäkuukausina. Lasten ristiäisiä taas on melko tasaisesti pitkin vuotta. Tästä elämästä poistuminen ei juurikaan ole omassa vallassamme, joten suuria vaihteluita eri kuukausina tuskin on silläkään kohtaa. Aamulehdessä 14.1. huomasi selvästi sen, että tammikuu ei todellakaan ole mitään hääjuhlien aikaa. Avioliittoon kuulutettuja oli Tampereen kokoisessa kaupungissa vain yksi pari. Lapsia oli kastettu kolmekymmentäyksi. Kuolleita seurakuntalaisia siellä oli kaksikymmentäseitsemän, ja heidän keskimääräinen ikänsä oli kahdeksankymmentä vuotta.
Yhteensä neljässä uusimmassa tämän lehden numerossa Kangasalla kuolleitten ja kastettujen luku oli aivan sama, kahdeksan molemmat. Kun taas Pälkäneellä vauvojen syntyminen näytti huolestuttavan alhaiselta, kastettuja kaksi kuukauden aikana. Kuolleita samaan aikaan kahdeksan. Tosin on muistettava, että nykyään liki kolmasosa suomalaisista ei kuulu evankelisluterilaisiin seurakuntiin. Heidän elämänsä tärkeät tapahtumat eivät ole näissä tiedoissa.
Mitenkäs se onkaan kirkollinen käytäntö? Lapsi voitaneen kastaa, vaikka kirkkoon kuuluisi vain äiti. Entä millaiset ehdot on pääsystä rippikoululeirille? Riittääkö, että jompikumpi vanhemmista suorittaa kirkollisveroa? Avioliittoon kuulutettuja ei Kangasalan ja Pälkäneen seurakuntatiedoissa ollut lainkaan tuon neljän viikon aikana. Ei ole tallessa viime kesän numeroita, vaan eiköhän täälläkin suvihäitä sentään ollut kohtalaisesti. Kirkkovihkiminen ei onnistu jolleivat molemmat kuulu seurakuntaan. Vai onnistuuko, jos toinen kuuluu roomalaiskatoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon? Muinoin yksi tuttu pari halusi astella alttarille Luopioisten kirkossa. Mies ei ollut seurakunnan jäsen, mutta liittyi nyt ollakseen pätevä vihille. Ja rippikoulu piti käydä ”kevytversiona” silloisen rovastimme Hurskaisen yksityisvastaanotolla.
Vuonna 2016 tilaston mukaan esikoislapsista syntyi maassamme avioliiton ulkopuolella 58 prosenttina. Avoliitot ovat tätä päivää. Useamman lapsen perheessä vanhemmat ovat enemmän virallisesti vihittyjä. Paljon on nykyään niin sanottuja siviiliavioliittoja. Espoossa kuulemma yli puolet. Kun me oltiin nuoria, osallistuimme usein häihin, pääosin kesäaikaan. Vaikka joskus oli pakko mennä vihille talvellakin, kun raskaudenehkäisy ei ollut nykytasoa, mutta siveysvalvonta tiukkaa. Nykyään voidaan ensin saada lapsi ja astua avioon sitten joskus sopivaan aikaan. Usein näitä lapsukaisia näkyykin telkkarihäissä koko kansan ihailtavana. Turha häpeily ei siis ole tätä päivää.
Mymmeli
