Suomen pienehköille musiikkimarkkinoille mahtuu kerrallaan vain yksi cheek ja muutama popeda. Ainakin jos puhutaan soitto- ja lauluhommista sellaisena toimeentulon muotona, että leipä lähtee selkeästi yhdestä ja samasta roolista.
Pälkäneläinen Jouni Saario, 45, on sinut asian kanssa. Kukkolan kylässä asuva kitaristi tekee töitä freelance-pohjalta. On tehnyt parikymppisestä lähtien.
– Enhän minä ole ollut muunlaisissa töissä ikinä. Jos ei lasketa mukaan suhteellisen säännöllistä 1–2 kuukauden mittaista syksykiinnitystä kaverilla vuosittain perunannostohommissa, Saario toteaa.
– Tavalliseen päivätyöhön en haluaisi, eikä minusta siihen olisikaan. Onneksi kokemus ja verkosto mahdollistavat tällaisen elämäntavan. Uskon, että tulevaisuudessakin pystyn saamaan elantoni tällä tavalla.
Luottamuksen keskellä Saariota toki puistattaa alan muuttuminen kovin lyhytjänteiseksi. Käytännössä se tietää muun muassa sitä, että työtilaisuudet varmistuvat usein ihan viime tipassa. Keikkoja lyödään lukkoon vain viikkojen varoitusajoilla, ja tuurauksia saatetaan toki tarjota jopa vasta keikkapäivän aamuna.
Marko Haavisto & Poutahaukat on työmaana toki prioriteettilistan kärkipaikalla. Saario on tehnyt lahtelaisen Haaviston kanssa kimppaduunia jo yli 20 vuotta, joten herrat tuntevat toisensa totaalisesti.
Ykkösbändinsä lisäksi Saario kuitenkin soittaa muun muassa 1960-luvun rock-klassikoihin keskittyvässä Skylarksissa sekä Mr. Breathless -nimellä keikkailevan rock and roll -pianisti Marko Julkusen taustajoukoissa. Tähän päälle tulevat lukuisat tuuraushommat sekä laajalti studiosoittosessioita ja äänitys-, tuotanto- ja sovituspuuhia omalla kotistudiolla sekä silloin tällöin Niitty-Seppälässä sijaitsevalla Rami Hännisen studiolla.
Osiensa summaa isompi
Viime syksynä ilmestyi Marko Haavisto & Poutahaukkojen yhdeksäs albumi. Sysmäläinen-nimeä kantava kiekko on tasavahvinta haukkamateriaalia ikinä. Siitä huolimatta, että se ottaa tyylillisesti aivan uusiakin askeleita. Totutuista rautalanka-, country- iskelmä- ja rock and roll -keitoksista steppaillaan välillä lattarirytmisiin humppalavafiiliksiin ja jopa progressiivisen rockin suuntaan.
– Olen itsekin erittäin tyytyväinen levyyn. Mielestäni olemme nyt päässeet siihen sointiin, jota olemme jo vuosikausia etsineet. Jaakko Rossi on ollut kahden albumin verran bändin toisena kitaristina, ja homma toimii. Lopputulos on enemmän kuin osiensa summa, Saario tuumailee.
– Kitaroinnissa saamme nyt esiin kahden erilaisen soinnin vuoropuhelua. Jaakko vetää Fender Telecasterillaan kirkkaampaa ja ohuempaa soundia. Minä soitan Gibson Les Paulilla tai Gretschillä selvästi paksumpaa ja tummempaa ääntä.
Saario ja Haavisto ovat musa- ja soundimieltymyksiltään perinnetietoisempaa siipeä kuin edistyksellisempään näkemykseen suuntaavat Rossi ja rumpali Samuli Halonen.
– Kyllä ne Haaviston kanssakin silti haluamme luoda jotakin uutta. Kun Elvis Presley, Eddie Cochran ja kumppanit 1950-luvulla esittivät rock and rollia, he toivat jotakin ennenkuulematonta kuulijoille. En halua olla pelkästään toistamassa sellaista, vaikka siitä musasta kovasti tykkäänkin.
Radiosoittoa Sysmäläinenkään ei ole valtavasti bändille tuonut, mutta keikoilla yleisön vastaanotto on ehkä entistäkin lämpöisempää. Saario ja Haavisto tekevät jonkin verran myös duo-keikkoja, jotka nekin country-voittoisempine ohjelmistoineen tuntuvat olevan kuulijoiden mieleen.
Omia instrumentaaleja
Melkoinen osa bändeistä ja artisteista on siirtynyt julkaisemaan musiikkia biisi kerrallaan digitaalisesti. Saario sanoo olevansa mielissään siitä, että Poutahaukkojen sopimus Kari Hynnisen luotsaaman Suomen Musiikki -levylafkan kanssa sisältää paitsi Sysmäläisen myös kahden seuraavan äänitteen julkaisun täydessä albumimuodossa.
– Se on meidän juttumme. Ja uskon, että tässä kiertäviin trendeihin perustuvassa musiikkimaailmassa tuollainen tyylikin taas jossakin vaiheessa nousee arvoonsa, pälkäneläiskitaristi sanoo.
Tulevaisuutta hän katsoo tietyt ammatilliset tavoitteet mielessään. Jatkuva kehittyminen soittajana on toki ensisijaista, mutta Saario haluaa myös oppia ymmärtämään entistäkin tarkemmin musiikkituotantoprosessin eri osasia.
– On myös tarkoitus julkaista joskus tulevaisuudessa muutaman biisin satsi omaa instrumentaalimusaa. Äänityksiä siihen tarkoitukseen olen jo hieman tehnytkin.
Kun soittaa, äänittää ja tuottaa ammatikseen, niin musiikkia raikuu korvissa suurimman osan vuorokaudesta. Spotify on Saarion mukaan lisännyt kuuntelusarkaa entisestään. Kun mittaamaton määrä musiikkia on kaivettavissa älypuhelimeen tai tietokoneelle, tilanne on vähän eri kuin haeskella omista kokoelmistaan vaikka vuonna 1983 ostamaansa c-kasettia.
Se vapaa-aika, joka musiikkihommilta jää, kuluu Saariolla pitkälti jääkiekkokaukalossa.
– Käyn 2-3 kertaa viikossa pelailemassa. Uskon olevani kitaristina päivä päivältä parempi. Toisin on kiekossa. Siellä sitä muuttuu iän karttuessa koko ajan huonommaksi. Siitähän tulee sitten hyvä tasapainotus.
